Takapakkia syksyllä 2018: viraton vakuus

Aivan odottamatta tulevan pankkilainamme yksi olennainen tukipuu katkesi ja lainalupauksemme jäi huojumaan tyhjän päälle.

Yhtä auliisti kuin isännän isä (eli appeni) oli maailmamme loppuessa pelastanut meidät tarjoamalla kotinsa evakkoasunnoksemme, oli hän nyt osoittanut kerrostalokaksionsa lainamme vakuudeksi.

Apen asunto on osa isoa taloyhtiötä, johon kuuluu yksi iso kerrostalo ja kymmenkunta rivitaloa. Rivitalot ovat 1970-luvun kukkasia, ja monet senaikaiset, yleisesti käytetyt rakenteet ovat sittemmin osoittautuneet riskirakenteiksi - kuten valesokkeli, alapohjan betorilaattaan jätetyt puurakenteet ja rakennusta kohti viettävä, salaojaton pihamaa.

Taloyhtiöön oli toistakymmentä vuotta sitten tehty putkiremontti, jossa rivitalojen betonilaatta oli piikattu auki, putket uusittu ja lattialaatta räpöstetty takaisin kiinni. Putkiremontin yhteydessä rivitaloihin oli asennettu koneellinen ilmanpoisto, mutta ei minkäänlaisia korvausilmaventtiilejä. Alipaineinen ilmanvaihto oli alkanut imeä korvausilmaa rakenteista, myös ylä- ja alapohjasta, ja huoneilmaan oli tulvinut epäpuhtauksia. Ainakin yhdessä rivitaloasunnossa oli havaittu vakava sisäilmahaitta, jonka takia asukkaat olivat joutuneet muuttamaan pois kotoaan, ja muutamassa muussakin asunnossa oli sisäilmahaittaepäily.

Taloyhtiössä arveltiin tuolloin, ettei näitä ongelma-asuntoja voitaisi korjata asianmukaisella tavalla yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi, sillä silloin kaikki muutkin puolensataa rivitaloasuntoa pitäisi korjata samalla tavoin. Käteen jäi mustapekka. Huoneistokohtaiseksi korjauskustannukseksi arvioitiin 100 000-200 000 euroa, mikä oli yli puolet kerrostalokaksion käyvästä arvosta. Taloyhtiön pankki ilmoitti, ettei lähde rahoittamaan sen kokoluokan saneerausta, ja meidän pankistamme todettiin, ettei apen asunto voinut olla lainamme vakuutena.

Kolaus oli kova meille, mutta vielä ankarampi apelle; hänen vakaaksi luultu omaisuutensa ja asunnon arvo suli yhtäkkiä kuin lumilinna tihkusateessa. Isäntä kävi edustamassa isäänsä taloyhtiön hätäkokouksessa ja ehdotti, että hallitus tutkisi mahdollisuutta purkaa murheenkryyneiksi muodostuneet rivitalot pois ja rakennuttaa uusia kerrostaloja tilalle. Alun vastarinnan jälkeen taloyhtiössä hoksattiin nopeasti, että se olikin varteenotettava tapa selviytyä tilanteesta - jos nyt ei aivan kuivin jaloin, niin ainakin - mahdollisimman vähin vaurioin.

Meidän oli etsittävä vakuutemme toisaalta. Käännyimme äitiemme puoleen ja pyysimme heitä asettamaan kerrostalokaksionsa ja omakotitalonsa lainamme vakuudeksi.

- Ei tämä hanke kyllä minusta jää kiinni, ilmoittivat ihanat äitimme kilvan.