Nurmipora käynnistyy
Kussa hanget, korkeat nietokset vajuivat ja väistyivät, alkoi maan kutsu kummuta mullan alta lumoavana kuin skillan pikkusipuli, ja siitä pitäen olen kuumeisesti myllännyt, mullannut, pöyhinyt, porannut ja nävertänyt pikku pihamme uuteen, omaan uskoomme. Hometalon pihalle oli kuuden vuosikymmenen aikana kertynyt sekalainen seurakunta koristekasveja, jotka oli tuikittu satunnaisotannalla sinne sun tänne. Ryhdikkään tuija-kataja-aidan lisäksi pihaa somistivat kaksi omenapuuta, yksitoistametrinen vadelmatarha maailman maukkainta marjaa, marjakuusi, saniaiset, kultapiisku, valkoinen pioni, päivänkakkarat, huvimaja ja pensashanhikki, jonka kanssa appi kerran ankarasti painia löi ja voitti täpärästi. Purkutyömaalla pääsimme kätevästi eroon kaikista muista paitsi kalleimmista: toisesta omenapuusta ja vadelmapensaista, joista edellinen jäi naapurin ja jälkimmäinen meidän puolellemme pihaa, kun jaoimme sen luotilangalla tasan. Lasten syntyessä istutimme heille jokaiselle oman hedelmäpuun sil