Kodinpunontaa

Sauna on lempihuoneemme ja Perheonnen Edistäjä, vaikka käytämmekin sitä keskimäärin vain kerran viikosssa.  Vuosikymmen sitten yhdistimme keittokomeron ja vessan maailman parhaaksi kerrostalosaunaksi ja aloitimme perheperjantaiperinteen, johon kuuluu tuntitolkutonta, harrasta saunomista, sipsiä ja limppaa sekä saunakahvit töhnäpullalla Hauskojen kotivideoiden ja Avaran Luonnon vavisuttavien kohtaamisten äärellä.  Koska saunapäivä on viikon paras päivä, on saunankin oltava täydellinen, ja isäntä onkin visioinut sitä ties vaikka kauemmin kuin itse taloa. Alun villit unelmat - vapaamuotoinen liuskekivi ulottuisi lattiasta kattoon ja viemärin kohdalla virtaisi kivipuro erivärisestä kivimosaiikista - ovat vuosien myötä tasaantuneet hallitummiksi toteutuksiksi.  Viimeisen haaveen liuskekivikulmahyllyistä nitistin pois vasta laatoitusvaiheessa, kun aloin nillittää, että ne kaventaa kylppäriä, ja pääthän niihin aukee ja kyljet naarmuttuu kun muksut tönii toisiaan ja minä törmyilen, lohkee po

Poikien huoneiden hartaasti odotetut tapetit saapuivat maanantaina kello 17.36 kolme päivää myöhässä. Nostelin samana iltana kaksi ensimmäistä vuotaa seinälle, ja sitten olikin jo aika lähteä iltapalalle, -pesuille ja pusuille.  Kaksi seuraavaa iltaa paperoin esikoisen seiniä ihan liekeissä - tai liimoissa. Vallilan Kuru-tapetti on notkeampi ja aavistuksen miellyttävämpi venytellä seinälle kuin tyttären huoneen belgialainen Kaleidoscope-lahjapaperi, mutta Kuru tuppasi mutrulle alapäässä, jos laappimisessa ei pitänyt kiirettä.  Ihastuin itse syvänsiniseen Kuruun jo vuosia sitten, joskin vierastin vähän poroja. Poikamme ei ollut niistä moksiskaan, vaan tykästyi tapettiin heti kun sitä hänelle vilautin. Tosin hänkin olisi mielinyt petroolinsinistä versiota, mutta kun se oli loppuunmyyty, tyytyi hän himmeämpää, huurteiseen metsään seinällään. Hyvä niin, sillä jäänsininen metsä istuu kuin valettu hallavaan lattiaan, ja tapetin tematiikka toistaa hauskasti ikkunasta avautuvia korkeuseroja An

Isännän aloitellessa pitkin hampain pesuhuoneen laatoitusta minä jatkoin rinta rottingilla seinäpaperointia yläkerran aulassa.  Sain isännältä synttärilahjaksi kesällä Vallilan Tampere-kankaita, joista halajan tauluja portaikon liki seitsemän metriä korkealle paraatiseinälle. Vastapäätä sitä on yläkerran aulan päätyseinä, josta antaa ovi kodinhoitohuoneeseen ja joka on juuri somimoilleen talon muotoinen.  Tästä vastinparista - Tampere-tauluista ja talonmuotoisesta päätyseinästä - virisi ihka ensimmäinen sisustusvisioni jo heinäkuussa, kun löysin K-raudasta juuri sopivan pikkutalotapetin. Nimesin sen Pispalanrinteeksi, sillä tapetti rupattelee mukavia vastapäisille Mansemaisemille ja julkisivunpuoleisille ikkunoille, joista avautuvat elävät taulut suoraan esikuvaansa.  Totuuden nimissä minun on tunnustettava, että vähintään puolet joka vuodasta asensi isäntä, sillä päätyseinä nousee parhaimmillaan 3,45 metriin, enkä minä korkeanpaikankammoisena kömpelyksenä moisiin korkeuksiin tohdi - m

Päästäkseen laatoittamaan pesuhuoneen seiniä isännän oli ensin valmisteltava saunaosaston katto panelointikuntoon, mikä vaati pientä pähkäilyä ja kikkailua, jotta led-valonauhat ja mahdollinen kattolamppu sopisivat kattopaneelin ja eristyslevyjen väliin. Vaikka en ymmärrä letkuleikeistä höykäsen pölähdystä, en voi väittää, etteikö minusta olisi taas apua ollut.  Kun tunnelma pesuhuoneessa alkoi nousta kattoon, jota ei ollut, ja homma luisua työlääntyneeksi ähinäksi, tein sen, minkä olen monesti kullanarvoiseksi lähestymistavaksi todennut: menin esittämään tyhmiä kysymyksiä ja neuvomaan asiassa, josta en mitään ymmärrä. Silloin isäntä joutuu selittämään asian halki, poikki ja pinoon, vääntämään vaihtoehtoiset ratkaisumallit rautalangasta ja priorisoimaan asiaan vaikuttavat tekijät, ja ratkaisu löytyy - jolloin nyt vallan helposti, niin ainakin - lempeästi eteenpäin pukkien.  Kun olin avittanut isännän päätökseen ja työnteon syrjään kiinni, palasin toimittamaan tyhjää, sillä mihinpä sitä