Kodinpunontaa

Muistijälki neljän vuosikymmenen takaa:  Herään hetekasta, mummolan sinikukallisista lakanoista. Pirtissä on hiljaista ja hipsuttelen ulos. Äiti istuu aamukahvilla ulkorappusilla, aurinko leikkaa silmiin ja ilma on täynnä surinaa, pörinää ja sirkutusta, hyvän hellepäivän enteitä. Päiväruoan ja ettoneen jälkeen mennään metsälammen rantaan uimaan ja sammalikossa muurahaiset kirraa imakasti varpaisiin iik! mutta vesi on lämmintä ja lempeää, kannattaa, ja yhtäkkiä opin uimaan selkää.  Nyt istun kahvilla tulevan kotimme ulkorappusilla. Ilma on täynnä huminaa, sirkutusta ja kikatusta, hyvän päivän henkeä. Päivä on pitkällä ja kesä vielä pidemmällä, mutta minun paikkani, minun Onneni on tässä ja nyt.  Olen tullut tähän kaukaa, muualta, monen mutkan ja murheen kautta, mutta tänne olen ollut matkalla aina, koko ilmoisen ikäni; näille kotirappusille, jotka isäntä minulle rakensi.  Ulkoportaat ovat pelkkää bonusta, hyvän miehen lisä. Arvelimme niiden rakentamisen jäävän suosiolla ensi kesään: is

Kuisti-parvekepöntön rakentamisessa alkoi kilpajuoksu syyssäitä vastaan. Viimeisen kesäviikon aikana isäntä avasi tietokoneen ja silmänsä aamuisin klo 6.40, lasketteli leipätöitä kolmen hutikoille, tuikaisi toiseksi työpäiväksi raksalle ja palaili reporankana yhdentoista lopulla kotiin. Ja huomenna uusiks!  Seuraavaksi oli vuorossa parvekaiteiden rimotus. Meidän puolellamme se kävi suitsait sukkelaan, sillä sekä parvekkeen pitkä että lyhyt sivu ovat symmetriset. Minä ojentelin rimoja ja isäntä sahasi niitä sarjatyönä mittaansa.  Naapurin puolella päästiin jännän äärelle, sillä parvekkeen kumpainenkin sivu levenee karvan verran ylöspäin, joten jokaisesta rimasta piti sahata yksilöllisesti sen karvan verran edellistä pidempi.  Isännän sahatessa rimoja paikoilleen minä lavehdin kesto- ja roskapuita pinoon ja pois. Purin viime syksystä keskellä pihaamme koreilleen, muovin alla hapantuneen raakalauta- ja lankkupinon tontin rajalle Saa ottaa -kasaan, josta se katosi päivässä parempaan käytt

Kuisti-parvekepömpelin rakentaminen jatkui kuistin kaiteiden rimoituksella. Noitumiseksihan se meni. Rimojen mitoitus oli kinkkistä puuhaa, sillä niiden toisessa päässä on jiiri ja kantavan tolpan kulmat on viistetty, jolloin millintarkka mitta on kiven alla & puun takana. Rimojen yläpuolella on viiste, ja ne kaarteilevat mikä minnekin, joten rakojen kohdistuskin oli vaikeaa. Toisen kuistin puoliväliin kannattelin rimoja toisesta päästä isännän ruuvatessa niitä kaiteeseen kiinni, mutta sitten minun piti lähteä askartelemaan lapsia yöpuulle.  Pula keinot keksii, ja nerokas isäntä. Hän tälläsi pari rimapalaa nurinperin rakotulkeiksi rimojen väliin, ja sitten alkoikin sujua; iltapalan aikana hän rimoitti meidän kuistimme pitkän sivun valmiiksi.  Ja seuraavana iltana naapurin.  Viikonloppuna appi riensi hätiin ja miehet siirtyivät rakentamisessa astetta korkeammalle tasolle: parvekkeille.  Aluksi miehet levyttivät väliseinän parvekkeiden yläpohjassa ja asensivat sitten helmalaudat ulko