Kodinpunontaa

Aika on kulunut arvellessa, päivät päätä käännellessä , kuten vanha kansa nohevasti toteaa, mutta pieniä pintahommia isäntä sai sentään talven oloon naperreltua.  Teen töitä kotona, ja vaikka minulla on näppärä työpiste yläkerran makuuhuoneessa, on pöytä siellä seinään päin ja kaukana kaikesta - eli teepannusta, jääkaapista, liskosiskon terraariosta, kotiaskareista ja ennen kaikkea keittiön ikkunasta, jonka takana maailma virtaa ja kylänraitti kohisee.  Autot jurraavat siellä ja nysset purkavat matkustajiaan pysäkille, eläkeläiset asettelevat askeleitaan huolellisesti asfalttia vasten ja lapset pompottelevat ohi reppu hennoilla hartioillaan kuin päivien paino ja tulevaisuus, ja koirat kiskovat isäntäväkeä pulkkana perässään, teinit snäppäävät tukka silmillä ja huulet tötteröllä kun luulevat ettei kukaan näe paitsi minä; ja minä kurkistelen tuvan ikkunanlaidan yli kaikkea tätä ja tunnen kerrankin olevani juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ihan liki tätä kauniina soljuvaa maailmaa.