Tekstit

Tahmelan kalteva torni

Kuva
Urbaanin raksalegendan mukaan rakentaminen loppuun muuttoon kuin peräseinään, oli talo valmis eli ei. Tai niin kävi ainakin meille. Kotona olisi kaikenlaista nikkaroitavaa ja nakerreltavaa: merkillepantavimpia niistä lienevät listat - tai niiden laaja-alainen puute - ja sisäportaat, joita poikamme lempeästi naljailee mökkiportaiksi, sillä ne ovat yhä raakavanerisessa raksa-asussaan. Mutta kun isäntä painaa kesät katoilla ja talvet lumitöissä (joita muuten piisaa vuosi vuodelta enemmän!), on aika & jaksu kotihommiin vähintäänkin kortilla.  Isännän ensimmäisen lomaviikon helteet vetivät meitäkin vastustamattomasti grillin ääreen. Pallogrillimme kupsahti viime kesänä, ja sen jälkeen grillin virkaa on pois tiehensä ajanut käytöstä hylätty viemärirengas, jonka raksakesänä rullasin pihallemme ja aivomyrskysin nuotiopaikaksi. Itse asiassa isäntä ihastui viemärirenkaan paahto-ominaisuuksiin niin, että paistattelee herkkusienet, grillijuustot ja täytetyt tomaatit mieluummin siinä kuin pallo

Oma aurinkovoimala

Kuva
Meille on aina ollut selviö, että jos meillä kerta on oma katto, niin siinä meillä on ennen pitkää myös oma pikku aurinkovoimala!  Jo suunnitteluvaiheessa isäntä vaati taloon aurinkopaneelivarauksen, jonka talotehdas kyllä auliisti rustaili pienellä präntillä piirustusten nurkkaan, mutta mitään käytännön merkitystä varauksella ei ollut: kaikki läpiviennit ja kattosilta oli roiskaistu etelälappeelle, johon aurinkopaneelit oli tarkoitus asentaa. Onneksi isäntä sattui olemaan paikalla kattomiesten työhellessä, jolloin läpiviennit siirrettiin hänen ehdotuksestaan lennossa, sulassa sovussa & yhteisymmärryksessä harjan pohjoispuolelle.  Isännän yritys, Aurinkopankki Oy, parantaa maailmaa nyt neljättä vuotta ja asentaa aurinkopaneeleita yritysten, maatilojen ja pientalojen katoille. Tähän saakka suutarin lapsilla ei ole ollut kenkiä eikä panelistilla omaa voimalaa, koska aikapula, rahavaje ja mieluisan paneelin puutostila, mutta nyt ilmastohätätilan ja sähkön tähtitieteellisten hintapiikk

Pesäinpunontaa & suurta juhlaa ja murhetta

Kuva
Eteinen ilman kaapinovia on väistämättä vähän epäsiisti, ahdas ja riitasointuinen - etenkin meillä, jotka emme konmarita vaatteita tasapainoisiin pinoihin tai kaulaile takkeja henkareihin kuin vanhoja ystäviä, vaan sullomme ne hartiavoimin laatikoihin ja heittelemme kengät sikin sokin popomereen. Tomunharmaa ulkovaateseinä tuntuu kaatuvan päälle heti sisään astiessa, ja joka kerta eteiseen eksyessä sielustani kuuluu vieno riks-raks-poks , kun se rahtusen murtuu. Sieluni ritinä kantautui anopin korviin asti, ja hän lupasi sponsoroida kaapinovien hankintaa. Niinpä sitten odotimme hartaasti koko kevään peiliovien alumiinirunkojen saapumista ja hinnannousua, kunnes joka nippeli, nappeli ja lista oli noudettavissa ja saimme hakea seinäntäydeltä avaruutta kotiin. Ja kylläpä eteinen laajenikin, somistui ja siistiytyi! Ihaillessani toiseen todellisuuteen antavaa peiliseinää tajusin, ettei missään aiemmassa kodissamme ole ollut yhtä komeaa ja ryhdikästä eteistä.  Käytännöllisethän peiliovet eiv