Kodinpunontaa

Eteinen ilman kaapinovia on väistämättä vähän epäsiisti, ahdas ja riitasointuinen - etenkin meillä, jotka emme konmarita vaatteita tasapainoisiin pinoihin tai kaulaile takkeja henkareihin kuin vanhoja ystäviä, vaan sullomme ne hartiavoimin laatikoihin ja heittelemme kengät sikin sokin popomereen. Tomunharmaa ulkovaateseinä tuntuu kaatuvan päälle heti sisään astiessa, ja joka kerta eteiseen eksyessä sielustani kuuluu vieno riks-raks-poks , kun se rahtusen murtuu. Sieluni ritinä kantautui anopin korviin asti, ja hän lupasi sponsoroida kaapinovien hankintaa. Niinpä sitten odotimme hartaasti koko kevään peiliovien alumiinirunkojen saapumista ja hinnannousua, kunnes joka nippeli, nappeli ja lista oli noudettavissa ja saimme hakea seinäntäydeltä avaruutta kotiin. Ja kylläpä eteinen laajenikin, somistui ja siistiytyi! Ihaillessani toiseen todellisuuteen antavaa peiliseinää tajusin, ettei missään aiemmassa kodissamme ole ollut yhtä komeaa ja ryhdikästä eteistä.  Käytännöllisethän peiliovet eiv

  Jos eteinen on kodin käyntikortti, niin meillä sen paikalla on pitkään ollut pelkkä puutelista. Ei tilaa, ei ovia, listoja, peilejä, viihtyisyyttä, ei käteviä ratkaisuja eikä edes logiikkaa.  Sen sijaan yli oman tarpeen ja kaiken kohtuuden meillä on survottu seinään lasten kenkiä, rouvan takkeja, parittomia hanskoja, päättömiä pipoja. Eteinen on ahdettu täyteen kissanhiekka- ja banaanilaatikoita, soraa, pölyä, pusseja, pullonkorkkeja ja aarteita, pelastettuja pehmoja ja muita selittämättömiä maailmankappaleita.  Sisään astuessa vaistomainen reaktio on vetää henkeä ja pidättää sitä riisumisen ja vaatepaikannuksen ajan, kunnes voi taas pulpahtaa olohuoneen pintaan ja elämään.  Kun aloin hohhoilla isännälle, että jotain tarttis tehrä , hän totesi, että ensin pitää tehdä reikä seinään ja vasta sitten sitä jotain . Tuumasta toimeen, joka tällä kertaa oli pitkä poranterä! Isäntä kairasi eteisen liki kolmikymmensenttiseen hirsiseinään kanavan aurinkopaneelien invertterien johdoille, ja vaik