Kodinpunontaa

Raksakodissa rakentamisen tahti väkisinkin vitkastuu, kun elämä alkaa rönsyillä joka väliin, lomaan ja ajankoloon.  Ensi kertaa vuosiin vietimme yhdessä pääsiäislomaa; pitkiä, laskemattomia (joita oli tänä vuonna kokonaista kuusi!) aamuja, jolloin ei tarvinnut könytä ylös kello 6:32, vaan sai lojua patjanpainona aamupäivään, lukea vähän ja nukahtaa uudelleen, latkia sitten aamupalaksi kauramaitokahvia ja jos nyt tämän kerran muroja , neuloa vähän ja etsiä suklaamunia, jotka pupu, kana tai joku emo oli jemmannut kömpelöihin piiloihin.  Luppohetkinä isäntä jatkoi puuhastelua aputiloissa - pukuhuoneen perukoilla, alakerran vessassa, parvekkeella ja aulassa - ja minä keskityin lähinnä painelemaan kaksin käsin sydänpieltäni, ettei pumppu pomppaisi sieltä voltilla ulos kuin riemastunut sammakko, ja hokemaan haltioissani kato kato ny, en ehken kestä miten ihana !  Syy huokailuuni syntyi yhdessä päivässä, jonka isäntä irrotti tärkeämmistä töistään ja uhrasi unelmaani. Jo viime ke...

  Hyvä Tuomas joulun toi ja meille parhaan yllätyslahjan! Kellarin lvi-katsemuksen ja naapurin käyttöönottotarkastuksen yhteydessä suoritettiin myös paritalomme loppukatselmus, ja mitä ihmettä?! Se meni läpi! Parilla ehdolla varustettuna - ulkorappusten kaiteet ja teknisen tilan seinä tulee tehdä ensi tilassa valmiiksi - mutta menipä kuitenkin! Kuluva vuosi on ollut tiivistä, sitkasta kuusta porautua läpi, etenkin isännälle. Tänä karmeana koronavuonna hän on rakentanut leipätyön ohella puolikkaan talon hirsitalotehtaan konkurssin jälkeen, käynnistänyt tuoreen yrityksensä toiminnan ja perustanut uuden, ja hieronut isot yrityskaupat koneistoksi kaiken taustalle. Me muut olemme yrittäneet pysyä kyydissä parhaamme mukaan, vaikka välillä päätä on  huimannut hirmuinen tahti ja sydäntä tahmeassa korona-arjessa tamparointi.  Siinä sivussa minä olen ylittänyt itseni ainakin A-tikkaiden mitalla opetellessani upouusia taitoja: saumausta, laminointia ja tapetointia. Lapset ovat kasva...

Kuhisimme valtavan kamavuoren kuin muurahaiskeon päällä ja aloimme hitaasti asettua sekaiseksi taloksi.  Tuvan lattia oli ladattu pullolleen kamaa, ja alkuun eteisestä mutkitteli lootien lomi kapea polku jääkaapin kautta tiskipöydälle, portaisiin ja sohvatyynyille - sillä sohvaahan meillä ei enää ole. Laskimme muutossa ansaittuun lepoon hometuhonjälkeisen, puhkinuhjatun lahjoitussohvamme Taivaanyrjön - joka oli nimetty värinsä ja edesmenneiden kissojemme oksennuskuorrutusten mukaan - ja pelastimme pari lattiatyynyä töllön ääreen. Kuningasideana oli tapittaa niiltä Netflixiä uuden laiskanlinnan hakuun saakka.  Ajatus on mitämaks mainioin, mutta sisälsi pari muttaa: 1) netti ei toimi, 2) eikä meillä ole mitään mahkuja shoppailla sohvakalustoa! Isännällä on tuhoton tahti ja joulukiire leipätyössä, ja lisäksi hänen tuore firmansa tekee suurta yritysostoa. Kaiken tämän päälle täyteen ammuttu kellari on saatava kuntoon parin viikon aikana, sillä naapuriperhe muuttaa jouluksi kotiin ...

  Niin koitti Suuri Muutto. Kun isäntä astui ovesta ulos ensimmäinen pahvilaatikko sylissään, kajahti taivaalta moniääninen fanfaari, ja viisi vitivalkoista joutsenta kaarsi vuokra-asuntomme yli suoraan kohti uutta kotiamme. Isäntä ei ole järin taikauskoinen mies, mutta väkisinkin hän luki lintujen liikkeistä suotuisan merkin, kun se trumpetilla suoraan korvaan toitotettiin.  Säästimme vuokrakolmiomme muuton sokeriksi pohjalle, ja poksautimme ensin auki varastotilan, jonne olimme marinoineet kalleimmat ja tunnepitoisimmat aarteet hometalosta. 12-neliöinen varasto oli tupattu täyteen tärkeitä papereita, piirustuksia, päiväkirjoja ja teinareita, Lundian kirjahyllyjä, lipastoja, ruokapöytiä, Vespaa ja itsetehtyjä mööpeleitä, neuleita, nalleja ja vaatteita.  Päässäni alkoi kumista, kuinka hometuhossa  kaikki meni - mutta ihmeen paljon jäi! kun muuttoporukka kanteli luvuttomat låådat, hyllyt ja nyssäkät paritalomme kellariin. Seuraavalla viikolla mätin hartiavoimin verho...