Kodinpunontaa

Kesällä kerran löysimme hyvästä tallesta (eli laatikosta, johon on ajan oloon kerrostunut arjen arvoituksellista tauhtaa kuten Tärkeitä Papereita, muistilappuja, -lippuja ja tositteita, laskuja, lukujärjestyksiä, kortteja ja piirustuksia, nuppeja, nappeja, nippeleitä sekä erinäisiä tunnistamattomia kapineita, jotka vain odottavat arkistointia tai roskapöntöttämistä) sileän kirjekuoren ja sen sisältä hieman hyväntahtoista tupaantuliaisvaraa.  - Tässä meillä on kuulkaas listat, totesi isäntä, ja ei kun tuumasta toimeen! Tuumia tosin tarvittiin toistakymmentätuhatta, sillä pelkästään sisäovien ja ikkunoiden kehystämiseen kuluu pauttiaralla 350 metriä listaa. Maailmanpoliittisen tilanteen (ensin kulkutaudin aiheuttaman kodinkunnostusepidemian ja sitten mielivaltaisen hyökkäyssodan) tähden puun arvo on huidellut vuositolkulla lähellä kullan pörssihintaa, joten listahommat eivät ole tätä ennen tulleet kuuloonkaan.  Lisäksi minulla on entisen elämän remppa-askareista sellainen mielikuva, ett

- Onko pakko jos ei jaksais, kysyi uupunut isäntä eräänä pyhäaamuna vedettyään jo raksakuteet niskaan ja pakatessaan reppuaan. Hän oli painanut viikkotolkulla länkiin kuin hullu muuli ja puskenut pystyyn paritalon kuistit, parvekkeet ja ulkoportaat. Ei ole. Mutta välillä on ihan pakko hengähtää, että jaksaa jatkaa. Niinpä leikimme hetken hyviä vanhempia ja ihmisiä, joilla on muutakin elämää kuin raksa: nukahdimme perheleffan ääreen ( Ghostbusters! ), kävimme vanhempainillassa, harrastuksissa ja järjestimme synttäreitä - useita, sillä yksi ei tokikaan lapselle riitä.  Kuisti-parveke-porraspömpelin rakentamisen jälkeen talolla alkaa loppukiri, kun siirrymme sisähommiin. Hiljoksiin, vähän varkain isäntä alkoi lajitella ja sahailla kattopaneelia yläkerran huoneisiin.  Siinä olikin somittelemista, sillä paneeli on syystäkin kakkoslaatuista: paikoin ensiluokkaista, mutta toisin paikoin pihkaista, kolhuista, naarmuista, värivirheistä ja väärän mittaista. Sanotaan, että köyhän ei ole vara osta

Muistijälki neljän vuosikymmenen takaa:  Herään hetekasta, mummolan sinikukallisista lakanoista. Pirtissä on hiljaista ja hipsuttelen ulos. Äiti istuu aamukahvilla ulkorappusilla, aurinko leikkaa silmiin ja ilma on täynnä surinaa, pörinää ja sirkutusta, hyvän hellepäivän enteitä. Päiväruoan ja ettoneen jälkeen mennään metsälammen rantaan uimaan ja sammalikossa muurahaiset kirraa imakasti varpaisiin iik! mutta vesi on lämmintä ja lempeää, kannattaa, ja yhtäkkiä opin uimaan selkää.  Nyt istun kahvilla tulevan kotimme ulkorappusilla. Ilma on täynnä huminaa, sirkutusta ja kikatusta, hyvän päivän henkeä. Päivä on pitkällä ja kesä vielä pidemmällä, mutta minun paikkani, minun Onneni on tässä ja nyt.  Olen tullut tähän kaukaa, muualta, monen mutkan ja murheen kautta, mutta tänne olen ollut matkalla aina, koko ilmoisen ikäni; näille kotirappusille, jotka isäntä minulle rakensi.  Ulkoportaat ovat pelkkää bonusta, hyvän miehen lisä. Arvelimme niiden rakentamisen jäävän suosiolla ensi kesään: is

Kuisti-parvekepöntön rakentamisessa alkoi kilpajuoksu syyssäitä vastaan. Viimeisen kesäviikon aikana isäntä avasi tietokoneen ja silmänsä aamuisin klo 6.40, lasketteli leipätöitä kolmen hutikoille, tuikaisi toiseksi työpäiväksi raksalle ja palaili reporankana yhdentoista lopulla kotiin. Ja huomenna uusiks!  Seuraavaksi oli vuorossa parvekaiteiden rimotus. Meidän puolellamme se kävi suitsait sukkelaan, sillä sekä parvekkeen pitkä että lyhyt sivu ovat symmetriset. Minä ojentelin rimoja ja isäntä sahasi niitä sarjatyönä mittaansa.  Naapurin puolella päästiin jännän äärelle, sillä parvekkeen kumpainenkin sivu levenee karvan verran ylöspäin, joten jokaisesta rimasta piti sahata yksilöllisesti sen karvan verran edellistä pidempi.  Isännän sahatessa rimoja paikoilleen minä lavehdin kesto- ja roskapuita pinoon ja pois. Purin viime syksystä keskellä pihaamme koreilleen, muovin alla hapantuneen raakalauta- ja lankkupinon tontin rajalle Saa ottaa -kasaan, josta se katosi päivässä parempaan käytt