Kodinpunontaa

Isäntä jatkoi lauteiden laittelua karvaisten kotitonttujemme suosiollisella & herkeämättömällä avustuksella. Kissat katselmoivat vuoron perään Ylimpinä Rakennusvalvontaviranomaukuisina jalanseisotusta, ruuvinvääntöä ja lauteenvoitelua.  Yllättäen toiseksi ylin laude oli työläin työstää, ja suunnittelussa kuluikin ilta, vähän toista.  Kaltaiseni houkkahattu voisi kuvitella, että otetaan jalka, kaks tai mitämaks neljä, sahataan lautaa määrämittaan, ruuvataan *rumps* ne toisiinsa ja a vot ! siinäpä meillä on kelpo laude!  Ehei. Tasapaksu laudemalli on tylsä. Lauteessa pitää olla lujuutta ja luonnetta, kiva rytmi, hyvä tempo ja sydänpuun sisäistä kauneutta, eivätkä ruuvinpäät tai tukirakenteet saa tietenkään jäädä näkyviin!  Aikansa näprättyään isäntä sai kaikki kriteerinsä täytettyä, ja toinen laude valmistui juuri parahiksi seuraavaan saunaan, ja kaksi alinta jakkaraa kolmanteen.  Minä voitelin vähän joka välissä lauteita parafiiniöljyllä, joka luo lämpökäsiteltyyn haapaan upean loim

Löylyhuoneen paneloinnin jälkeen isäntä pääsikin jo lauteille - tai rakentamaan niitä. Hän on jo kauan hahmotellut lauteiden mallia, mutta vasta kun seinä- ja kattopanelointi oli paikoillaan, kirkastui näkemys ja kaikki turha karsiutui pois. Alun massiivinen laudetyyli vaihtui keveämmäksi ja ilmavammaksi, japanilaismalliseksi visioksi.   Entisessä elämässä isäntä askarteli meille maailman parhaan kerrostalosaunan, jossa oli lasiseinä ja ikkuna löylyhuoneessa, seinät lämpökäsiteltyä tervaleppää ja lauteet lämpökäsiteltyä haapaa, lauteiden kulmissa puupunosta, ja kaiken kruununa iki-ihana Iki-kiuas.  Samaa halusimme nytkin; miksi vaihtaa pois parhaasta? Niinpä emme uudistuneet lainkaan, vaan asennutimme pesu- ja löylyhuoneen väliin lasiseinän, hankimme lauteisiin lämpökuivattua haapaa ja nurkkaan taas kiukaista kiukaimman, lempeälöylyisen, täydellisen Iki-kiukaan.  Yhtenä pyhänä isäntä sitten rakensi U-mallisen ylälauteen, ja jylhässä talossa se asettuu vavauttavan ylös, kyynärän korkeam

 Isäntä jatkoi saunan kattopanelointia ja upposi elementtiinsä, joka on puu.  Saunassa on useita eleettömiä, elegantteja rakenneratkaisuja, joita tokko kukaan muu kuin isäntä itse edes huomaa, mutta joita ilman hänen sielunsa morsettaisi koko ajan hätäkoodia ja riitasointua.  Ensinnäkin löylyhuone on listaton, mikä toki vaati kattokoolauksen laskua viidellä millillä, mutta onnistui mitämaks mainiosti.  Toiseksi samat kattopaneelit jatkuvat pesuhuoneesta saunan puolelle, led-valonauhan ohi, mikä taas edellytti paneelien huolellista numerointia ja jemmaamista usean kuukauden ajan, sillä pesuhuoneen katto paneloitiin jo syksyllä ennen muuttoa.  Kolmanneksi liuskekivien laattajako jatkuu lattiasta seinänostoon, eikä edes kiukaan taakse ladottu helppoja jämäpaloja, vaan pieteetillä tarkasti leikattuja, ja koristaapa päätyseinää yksi kallis kultahippukivikin. Ei sitä kukaan lauteiden alta näe, mutta me tiedämme sen olevan siellä, ja se riittää.  Paneelipinon vajuttua sohvan takaa sain viimei

Hurvittelimme jo syyslomalla lautakaupoilla ja uhrasimme yks kaks iltaa saunapaneelin valintaan. Helppoa se ei ollut - liian kapeaa, aika kallista tai ruma pontti - vaikka sävelet olivat selvät kuin Ukko Nooalla saunakaupassa: halusimme luonnollista, lämminsävyistä puuta, lämpökäsiteltyä haapaa tai tervaleppää, emmekä trendikästä haudanmustaa tai arkunvalkeaa lautaa.  Entisen elämämme saunassa tuoksui terva ja makea savu, vilvoitellessa soi Myyrän tunnusmelodia ja maistui sipsi ja elämä, ja tuohon muistoon kiinnitimme myös tulevan elämämme unelmamme.  Löysimme lopulta Lauta Oy:stä etsimämme, ja vielä vähän enemmän: lämpökäsiteltyä, rahtusen normaalia leveämpää (160 mm) haapapaneelia. Sen pinta oli priimaa, mutta leveysvaihtelun vuoksi paneeli oli luokiteltu kakkoslaatuiseksi.  Ostimme paneelia ensin pesuhuoneen kattoon, ja sitten isäntä kalkuloi illan muuta saunaosastoa, ja toisena ehtoona haimme loput tarvittavat paneelit. Tosin nyttemmin on selvinnyt, ettei paneeli riitä vieläkään,