Kodinpunontaa

Kodinpunonta on ennen kaikkea herkkää etsikkoaikaa, jona tulee väkisinkin löytäneeksi itsestään uusia puolia tai ainakin tarkentaneeksi sielunsa koko kuvaa sisustusvalinnoilla.  Tammikuussa etsin vimmatusti verhotangonnuppi-identiteettiäni, ja koko kuluneen vuoden olemme satunnaisesti viivähdelleet rautakauppojen naulakkohyllylle potemaan pienoista eksistentialistista kriisiä: millainen pukuhuoneen naulakko kuvaa parhaiten sielunmaisemiamme, ja millainen tökkää kuin sormi silmään? Onko sieluni S-koukun vai mustekalan muotoinen, vai hiveleekö kiehkura, töpö tappi vai letkeä fjonga sisimpäni syvimpiä sopukoita?  Millainen minä olen, ja millaisella naulakolla haluan ilmaista rikasta hengenelämääni vilvoitellessani löylyjen välillä? Ilmentääkö naulakkovalinta sieluntilaani nyt vai sellaisena kuin haluaisin sen olevan? Kasvanko naulakkoni näköiseksi, ellen sitä vielä ole, ja haluanko ylipäänsä kasvaa sellaiseksi? Jos nyt lukitsen valintani liian leveään lonkeroon tai tökeröön tappi...

Kussa hanget, korkeat nietokset vajuivat ja väistyivät, alkoi maan kutsu kummuta mullan alta lumoavana kuin skillan pikkusipuli, ja siitä pitäen olen kuumeisesti myllännyt, mullannut, pöyhinyt, porannut ja nävertänyt pikku pihamme uuteen, omaan uskoomme.  Hometalon pihalle oli kuuden vuosikymmenen aikana kertynyt sekalainen seurakunta koristekasveja, jotka oli tuikittu satunnaisotannalla sinne sun tänne. Ryhdikkään tuija-kataja-aidan lisäksi pihaa somistivat kaksi omenapuuta, yksitoistametrinen vadelmatarha maailman maukkainta marjaa, marjakuusi, saniaiset, kultapiisku, valkoinen pioni, päivänkakkarat, huvimaja ja pensashanhikki, jonka kanssa appi kerran ankarasti painia löi ja voitti täpärästi.  Purkutyömaalla pääsimme kätevästi eroon kaikista muista paitsi kalleimmista: toisesta omenapuusta ja vadelmapensaista, joista edellinen jäi naapurin ja jälkimmäinen meidän puolellemme pihaa, kun jaoimme sen luotilangalla tasan.  Lasten syntyessä istutimme heille jokaiselle oman h...

Raksakodissa rakentamisen tahti väkisinkin vitkastuu, kun elämä alkaa rönsyillä joka väliin, lomaan ja ajankoloon.  Ensi kertaa vuosiin vietimme yhdessä pääsiäislomaa; pitkiä, laskemattomia (joita oli tänä vuonna kokonaista kuusi!) aamuja, jolloin ei tarvinnut könytä ylös kello 6:32, vaan sai lojua patjanpainona aamupäivään, lukea vähän ja nukahtaa uudelleen, latkia sitten aamupalaksi kauramaitokahvia ja jos nyt tämän kerran muroja , neuloa vähän ja etsiä suklaamunia, jotka pupu, kana tai joku emo oli jemmannut kömpelöihin piiloihin.  Luppohetkinä isäntä jatkoi puuhastelua aputiloissa - pukuhuoneen perukoilla, alakerran vessassa, parvekkeella ja aulassa - ja minä keskityin lähinnä painelemaan kaksin käsin sydänpieltäni, ettei pumppu pomppaisi sieltä voltilla ulos kuin riemastunut sammakko, ja hokemaan haltioissani kato kato ny, en ehken kestä miten ihana !  Syy huokailuuni syntyi yhdessä päivässä, jonka isäntä irrotti tärkeämmistä töistään ja uhrasi unelmaani. Jo viime ke...

Isäntä on laskeskellut vähän taloa ja paneelinloppuja, todennut ne vähiksi ja aloitellut silti uhkarohkeasti pukuhuoneen panelointia.  Pukuhuone on seissyt läpi raksan, muuton ja ensiasumisen romuvarastona ja rytöläjänä, jonne ovat hautautuneet viimeiset purkamattomat muuttolaatikot, harhailevat taulut ja karanneet sukat sekä työkalut, joita voi vielä tarvita, tai sitten ei.  Varsinainen pukuhuone on talomme ensipiirtäjän, arkkitehtuuri- ja insinööritoimisto TMX:n käsialaa. Vuonna 2017 TMX:n pääarkkitehti suunnitteli luonnostemme pohjalta tontillemme optimoidun paritalon ja lisäsi mukaan silauksen luksusta, joita ovat olohuoneen näyttävät paraati-ikkunat, hulppeat makuuhuoneet ja pukuhuone ilman kodinhoitohuoneen tai vessan tarpeistoa, pönttöä tai pesukonetta.  - Kyllä se pönttö pukuhuoneen nurkassa alkaa jossain vaiheessa tympäistä, kuului perustelu erilliselle pukuhuoneelle, ja nappiin muuten kuuluikin!  Niinpä alakerran vessa sijoitettiin eteisen viereen portaiden...