Kodinpunontaa

Viime aikoina olemme maistelleet makeaa En ole koskaan -peliä ja korkanneet onnenhetkiä kuin suloisinta shampanjaa. En ole koskaan ennen perustanut perennapenkkiä. Nyt olen! Sain kultapallon jatkoksi anopin siirtolapuutarhalta puolenkymmentä tainta lempiperennojani: harmaamalvikkia, syysasteria ja -leimua, ukonkelloa ja palavaa rakkautta. Alkuun tuumasin tuikkia ne rivirimpsuksi pihojen rajaan, mutta jotenkin jono alkoi tuntua tasapaksulta ratkaisulta, etenkin kun syyshortensia jo pasteeraa yläpihan kulmassa ja jättäisi ykstotisen perennarivin varjoonsa.   Kukkaryhmän järjestely kävi kelpo aivopähkinästä. Kuuklasin kukkasten korkeutta ja kukoistuspaikkoja - vaikka tarjolla on ainoastaan puolivarjoa - ja ryhmittelin ne lopulta osimoilleen pituusjärjestykseen. Etualalle jätin paikan uusille tulokkaille ja onnenkantamoisille, joita talvi valeistutuksessa tai minä taimikasvatuksessa ei onnistunut nitistämään.  Yksi sinnittelijä on vaaleanpunainen, kerrottu pioni, kaunein kukka lapsuudest

Niin koittivat pienen muurin Suuret Valupäivät.  Läksimme akkuporakonetta soitellen sotaan, ja alkuun isäntä sekoitteli kuivabetonia kaikentaitavalla Boschillaan. Akkuporakone vinkui korkealta ja kovaa et oo tosissas! onks pakko hei jotain rajaa! ja upposi kuravellisammioon pontevasti kuin maidonvaahdotin. Kolmannen säkin paikkeilla isäntä tuli järkiinsä, nosti kädet pystyyn ja kääntyi taivaan lahjan - eli rajanaapurimme - puoleen. Hän oli tarjonnut lainaan ihka oikeaa betonisekoitinta, ja kun sen saimme, alkoi Lyyti kirjoittaa, laite laulaa ja kura lentää kaaressa valuharkkoihin!  Minä vispasin ja isäntä valoi; minä kyllästyin ja loikkasin multahommiin, ja isäntä vispasi ja valoi; minä kaivoin maata ja kuurnin juuria, ja isäntä vispasi ja valoi; minä vispasin ja isäntä valoi; kävin tekaisemassa ruoan ja isäntä vain vispasi ja valoi; minä vispasin ja isäntä valoi; minä kantelin kiviä ja pinosin pulterimuuria, ja isäntä sen kuin vispasi ja valoi; minä istutin puun ja katselin nurmen ka

Tonttimme on pispalalaisittain keskikokoinen ja sopusuhtainen: 552 neliömetriä loivaa, Pyhäjärven rantaan viettävää rinnetonttia.  Kun siitä vähennetään paritalonpohjan pinta-ala ja puolitetaan loppuosa, niin pihallemme jää mittaa pauttiarallaa pari aaria. Ja kyllä muuten muuten niinkin mittavat tilukset voi jakaa sivu-, ylä- ja alapihaan! Sivupihamme on trampoliinin ja vattujonon valtaama kapea kaitale kadulta kuistille, joten varsinainen paraatipiha on kooltaan noin 120 neliömetriä.  Piha halkoo vanhan saunarakennuksen satavuotias kivijalka, jolle luin aiemmin lakia ja suunnittelin poiskaivamista, -taikomista ja -räjäyttämistä, kunnes keksimme tehdä siitä ylä- ja alapihan pengerryksen alkujuuren.  Isännästä on moneksi; tällä kertaa hänestä on sukeutunut mitämaks mainioin kivimies! Hän on tällännyt valuharkkoja vanhan kivijalan päälle ja perään poikki pihan, katkonut harjaterästä ja porannut ja vetänyt tankoja ristiin rastiin harkkoja.  Vanhaa kivijalkaa piti vähän rälläköidä tasaisem