Tekstit

Näytetään tunnisteella odotus merkityt tekstit.

Peukunpyörittelyä tapettien sijaan

Kuva
Isännän aloitellessa pitkin hampain pesuhuoneen laatoitusta minä jatkoin rinta rottingilla seinäpaperointia yläkerran aulassa.  Sain isännältä synttärilahjaksi kesällä Vallilan Tampere-kankaita, joista halajan tauluja portaikon liki seitsemän metriä korkealle paraatiseinälle. Vastapäätä sitä on yläkerran aulan päätyseinä, josta antaa ovi kodinhoitohuoneeseen ja joka on juuri somimoilleen talon muotoinen.  Tästä vastinparista - Tampere-tauluista ja talonmuotoisesta päätyseinästä - virisi ihka ensimmäinen sisustusvisioni jo heinäkuussa, kun löysin K-raudasta juuri sopivan pikkutalotapetin. Nimesin sen Pispalanrinteeksi, sillä tapetti rupattelee mukavia vastapäisille Mansemaisemille ja julkisivunpuoleisille ikkunoille, joista avautuvat elävät taulut suoraan esikuvaansa.  Totuuden nimissä minun on tunnustettava, että vähintään puolet joka vuodasta asensi isäntä, sillä päätyseinä nousee parhaimmillaan 3,45 metriin, enkä minä korkeanpaikankammoisena kömpelyksenä moisiin korkeuk...

Lehmänhermon venytystä

Kuva
Rakentaminen kasvattaa totisesti luonnetta, lehmänhermoja ja pitkää nenää kuin siankärsää. Kauan (eli kaksi kuukautta) odotetut hirret saapuivat jo puolitoista viikkoa sitten, ja tämän viikkoa olemme vahdanneet puutavaratoimitusta kuin kuuta nousevaa, jotta rakentaminen pääsisi vihdoin alkamaan.     Odotellessa onkin hyvää aikaa uusia kivijalan sadesuojausta - jota ei toki olisi tarvinnut ensinkään tehdä, saati toistamiseen, jos hirsirakentaminen olisi alkanut aikataulussaan touko-kesäkuussa. Nyt puutavaratoimituksen pitäisi olla viimein varastolla, ja rakentamisen alkaa päätykolmioista heti maanantaina. Uskoo kun näkee. 

Hiljaa hyvä tulee - ja hermo menee

Kuva
Odottajan kello käy hiljoksiin, ja viikot vierähtelevät raskaina kuin sammaltavat kivet. Kellarimme seisoo sijoillaan vankkana kuin kivestä hakattu lupaus, mutta yhtä kaikki lupauksena vasta. Viiden viime vuoden aikana olemme totisesti oppineet odottamaan, ja pinnamme on venynyt ja virttynyt kuin vaarinkalsarin kuminauha. Ensin odotimme vuoden ja selvittelimme, että mistä ja miten hometalo on vaurioitunut ja pääsisimmekö sopuratkaisuun myyjän kanssa, sitten odotimme toisen vuoden käräjiä, ja sen jälkeen odotimme ja valmistelimme poikkeamis- ja rakennusluvan hakua puolitoista vuotta. Nyt olemme kesän ajan vartoilleen valmiin kivijalan kanssa hirsikehikkoa. Pientähän pari kuukautta tässä liemessä enää on, mutta kyllä tämä hauduttelu saisi jo riittää. Soppa on valmis, ei kun lusikoimaan! Kattotuolien lisäksi tontille on viime viikkoina tuotu satojen kilojen painoisia tarvikelavoja, joita punnersimme eräänä helteisenä lauantaina pumppukärryillä ja apinanraivolla ylämäkeen so...

Naapurin keittiössä

Kuva
Hirsikehikkoa odotellessa palaan ajassa vaaksan taaksepäin alkukesään, jolloin valitsimme keittiö-, kodinhoitohuone-, wc- ja vaatekaapistot myytävälle puolelle Mammuttihirren yhteistyökumppanin, Topi-keittiöiden, mallistosta (kuva valmistajan sivuilta). Vaikka kokomusta tuntuu nyt olevan in, pop ja parasta niin ulkomaalissa kuin sisustuksessa, niin me etsimme naapuriin vaaleaa, ajatonta ja eleganttia keittiötä - sellaista, jollaisen huolisimme omankin kotimme lämpimäksi, leiväntuoksuiseksi sydämeksi. Entisessä elämässä olimme koostaneet maailman kauneimman kerrostalokeittiön massiivipuisista loimukoivuovista, seinäkivilaatoista ja kvartsinmustista kivitasoista, mutta nyt puuovet oli poissuljettu jo ihan siitä syystä, että ulkoseinät jäisivät hirsipinnalle. Ei torttua tortun nokkaan, eikä puuviilua puun perään! Valitsimme nopsaan kuin apteekin hyllyn juuri sen oikean kaapinoven - mallia Kosketus - johon löytyi yhtä sukkelasti sopivan kontrastinen, tummanharmaa t...

Nipperöintiä

Kuva
Oi kuinka voi yksi työmaaovi pienen rakennuttajan mieltä ilahduttaa! 9.7. oli tonttu tuonut sen tontille ja jättänyt järeän käyntikortin Mammuttihirrestä. Joku - tuo tonttu tai kellarin rakennusporukka - oli myös hionut kivijalan ja hirren yhtymäkohdan. Se pitäisi vielä tasoitella laastilla, ettei betonin päälle jäisi koloja veden kerääntymiskulhoiksi. Isäntä nikkaroi laajennusmuotin tukipilarin tassuille ja minä harjotin arkeologisia rakennusjäte- ja aarrekivikaivantoja esikoisen kanssa läntisellä sivupihalla. Kalvoimme esiin aitamuuria, joka sijaitsee tontin länsinurkassa, kahden kadun kulmassa ja pitäisi poistaa, jotta autotalliin mahtuisi ajamaan. Muuri lie valettu 50-luvulla vanhan talon valmistuessa ja on niin aimo köntti betonia, ettei sitä oikein itse rälläkällä tai iskuporakoneella murskaa. Meitä ei hotsittaisi palkata urakkaan purkufirmaa, kun kyse on metrin hukkapätkästä ja suurimman osan hommasta pystyisi kyllä itse tekemään. 13.7. isäntä leipaisi betonikak...

Pitkässä kuusessa kissoja, kärppiä ja apinoita

Kuva
Kuusihirsikehikkomme on kirjaimellisesti pitkässä kuusessa. Kaikki tarvittavat suunnitelmat - lvi-, katto- ja viimeistellyt rakennepiirrokset - ovat valmistuneet, ja nyt odotamme enää pölliä päälle ja pinoon. Rakentamisen aloitusaikataulukin on täsmentynyt: kattoristikot saapuvat tontille jo ensi viikolla, hirret elokuun alussa ja rakentaminen alkaa viimeistään viikolla 33 eli elokuun puolivälissä. Tilaukset on tehty ja maksettu ja rakennusporukka kiinnitetty urakkaan, joten viivästyksiä ei pitäisi enää tulla. Odotellessa on aikaa silmäillä taitettua matkaa ja tuumata, jotta miten on mennyt noin niin kuin omasta mielestä . Tie on paikka paikoin ollut röykkyinen ja rospuutolla, ja kyyti sen mukaista. Koska olemme ensi kertaa pappilaa kyydissä ja liikkeellä kirkkain silmin ja vilpittömin mielin, on rakennusalan hinnoittelupolitiikka ja välistäveto tullut yllätyksenä, joka jaksaa aina vain uudelleen ällistyttää ja ärsyttää. Yleisenä käytäntönä alalla tuntuu olevan, että (h...