Kodinpunontaa

Tuvan lattian laattavalinta on ollut monikahta matka; varsinainen pyhiinvaellus, jonka aikana olemme edenneet näennäisesti vain vaaksan, mutta sisäisesti sitäkin enemmän.  Olemme taivaltaneet ylängöillä kauan (koko kuluvan vuoden) ja tähyilleet kaukaisuuteen, sivu pilvien (olisipa laatta yhtä utuista ja elävää), ohi vuosien (kestääkö valinta aikaa, vai kyllästyykö siihen tuota pikaa) ja yli ennakkoluulojemme (voiko olkkarin lattiaa ylipäänsä laatoittaa, vai onko se kova, kylmä ja kumea?!). Kilvoittelustani lattiamateriaalin valinnassa olen kirjoittanut tänne .  Etsimme talvella laattoja aputilojen seiniin, kun kohtasimme HS-Laatassa Terratintan rektifioidun Stone Nature -laatan sävyssä Salt. Se oli siinä! Kauniimpaa lattialaattaa en ole ikänäni nähnyt. Laatan pintakuvio on samaan aikaan sekä rakeista että tyyntä, kuin kalliolle heitettyä suolaa, eikä se - kuten valkeat laatat yleensä - taita ruskeaan, vaan harmaaseen. Laatta on parhaimmillaan isona (60x60 cm) avarassa tilassa,...

Isäntä jatkoi sitkeästi sisä- ja minä ulkotöitä: katon panelointia ja halontekoa.  Isännällä oli apuna isänsä ja minulla nytky-, rouva- eli pistosaha, joka on juuri tarpeeksi turvallinen kaltaiseni huithapeltajan kurvailuun.  Polttopuumotit vajuivat pihan perältä vähä kerrallaan, ja eipä aikaakaan, kun neljästä pinosta on pystyssä enää yksi, Pis(pal)an horjuva torni, jonka sirklaukseen tarvitaan sirkkelin lisäksi joku minua kylmähermoisempi ja vakaakätisempi kaveri.  Valkea kattopaneeli kohotti portaikon ja yläaulan tunnelmaa ainakin metrillä ylöspäin, ja sama kävi yläkerran kodinhoitohuoneessa.  Sinne oli alun perin suunnitteilla laskettu katto, mutta miksi ihmeessä , kysyi isäntä ja korotti kattopaneloinnin saksiristikon tasolle. Nyt meillä on yläkerrassa komea kakkakatedraali! Ostimme valtaosan edullisesta, kakkoslaatuisesta kattopaneelista jo keväällä ja haimme täydennystä eteisen kattoon vasta nyt. Köyhän halvanostelu alkoi kostautua, kun selvisi, että aiempi pa...

Visaisimmaksi yksittäiseksi sisustusratkaisuksi on yllättäen muodostunut lattiamateriaalin valinta. Alun perin vannoimme koko talossa aidon lautalattian nimeen, jolloin jokainen lapsi voisi valita värin oman huoneensa lattiaan ja yläkerrassa tanssisimme sateekaaren varrella. Alakerrassa valo lipuisi keittöstä olohuoneeseen leveitä lankkuja pitkin tyssäämättä kynnykseen, ja puulattian voisi aina tarpeen tullen maalata sielujemme taittaessa uuteen sävyyn. Sitten karu todellisuus - eli puun eläminen - haristi unelmamme: tupakeittiön 40-neliöisen lattialämmityksen päälle on mahdotonta rakentaa yhtenäistä, kelluvaa lautalattiaa, joka ei eläisi ja rakoilisi ajan oloon, kesien tullen ja turvottaen, talvien mennen ja kutistaen. Listattomaan elämään tähtäävä isäntä ei pystyisi elämään sovussa lattian kanssa, jos se naureskelisi laidoistaan ja virnuilisi nurkissa, ja valo lurahtaisi lattian rakosiin kuin lämmin maito ja fiilis lässähtäisi lailla lehmän hännän. Niinpä otimme järjen nä...

Isäntä tarttui toimeen pikku hiljaa, vaikka tenniskyynärpää ei parantunutkaan. Puolenkymmenen kanssarakentajan valistuneen arvion mukaan se vaivaa hoidettuna kuusi kuukautta ja hoitamattomana puoli vuotta, joten jotain tässä on tehtävä, vaikka sitten taloa. Onneksemme pari luottomiestä astui taas remmiin ja nosteli päivässä kolme yläkerran väliseinää paikoilleen. Isäntä nipperehti sillä välin paljoa pientä. Hän irrotteli vesivanerisen erotuskaistaleen hirren ja lattiavalun välistä ja poisti ikkunan uretaanipurseet, liimasi tiivistenauhat ja asensi karmitulpat ja ikkunankahvat paikoilleen. Minäkin pääsin tuntemaan itseni tärkeäksi ja kipsailemaan väliseinien ruuvinkantoja piiloon. Isäntä alkoi varoen laatoittaa saunan lattiaa, ja onneksi alkoikin, sillä olimme muistaneet saunan ja kylpyhuoneen välisen lasiseinän asennusajan väärin ja kuvitelleet sen viikkoa myöhemmäs. Vaan seinäpä tuotiin ja asennettiin paikoilleen jo nyt, ja isäntä ehti juuri parahiksi laatoittaa ja s...