Kodinpunontaa

Olemme nyt yksitoista kuukautta katselleet - tai pikemminkin vältelleet näkemästä - makuuhuoneemme yhtä seinää, jonka vaatekaapit täyttävät piripintaan & laitalukunaan.  Meillä ei ollut massia hankkia vaatekaappien ovia ennen muuttoa, ja toisaalta hyvä niin, sillä komeroiden sisikunta on pariinkin kertaan järjestäytynyt osin uudelleen: hyllyt ovat vaihtaneet paikkaa, muotoa ja jopa leveyttä.  Muuntelukelpoisuudesta huolimatta tällainen avoin vaatekaapisto ei ole ilo silmälle, vaan ahdistustekijä, joka pienentää tilaa ja sielua, tuntuu kaatavan huoneen päälle ja unet ovat sekasortoisia, olo päivisinkin täyteen pakattu ja sotkuinen.  Kun Ikea sitten tarjoili perheenjäsenille kymmenyksen alennusta joka satasesta ja lapsetkin söivät ravintolassa ilmaiseksi, päätimme pelata viimeiset nappimme ja pennosemme ja sijoitimme hilut Paxinoviin ja varahyllyihin.  Isäntä loi komeronovet kolmessa päivässä. Ensimmäisenä hän kokosi kaihtimet minun puolelleni kaapistoa.  Tois...

- Onko pakko jos ei jaksais, kysyi uupunut isäntä eräänä pyhäaamuna vedettyään jo raksakuteet niskaan ja pakatessaan reppuaan. Hän oli painanut viikkotolkulla länkiin kuin hullu muuli ja puskenut pystyyn paritalon kuistit, parvekkeet ja ulkoportaat. Ei ole. Mutta välillä on ihan pakko hengähtää, että jaksaa jatkaa. Niinpä leikimme hetken hyviä vanhempia ja ihmisiä, joilla on muutakin elämää kuin raksa: nukahdimme perheleffan ääreen ( Ghostbusters! ), kävimme vanhempainillassa, harrastuksissa ja järjestimme synttäreitä - useita, sillä yksi ei tokikaan lapselle riitä.  Kuisti-parveke-porraspömpelin rakentamisen jälkeen talolla alkaa loppukiri, kun siirrymme sisähommiin. Hiljoksiin, vähän varkain isäntä alkoi lajitella ja sahailla kattopaneelia yläkerran huoneisiin.  Siinä olikin somittelemista, sillä paneeli on syystäkin kakkoslaatuista: paikoin ensiluokkaista, mutta toisin paikoin pihkaista, kolhuista, naarmuista, värivirheistä ja väärän mittaista. Sanotaan, että köyhän ei ole ...

Isäntä rakastaa palapelejä, ja tällä viikolla hän on päässyt kokoilemaan peräti kahta sellaista: yhtä noin 250 palan kivipalapeliä saunaosaston lattiaan, ja toista vähän pienempää puista, kerrostenvälistä korkokuvaa eli portaikkoa. Koska kivi on luonnontuote, on se kesytettynäkin villi, ja laataksi leikattuna pakenee suoria kulmia ja tasalaatua. Isäntä istui toista päivää saunaosaston lattialla ja sommitteli palapeliä paikoilleen: käänteli kiviä ja tälläsi kulmia ja laattojen paksuuksia toisiinsa.  Luonnontuotteen hallittu eloisuus mahdollistaa sen, että kaadot lattiakaivon ympärillä voidaan tehdä samalla ladonnalla eli isoja ja pieniä laattoja rytmittäen, eikä ainoastaan tasapaksulla 10x10 mosaiikilla.  Lisäksi minä haluan kultahippulaattani näyttävästi näkyville, jotta voin aika ajoin käydä paistattelemassa niiden loisteessa. Niinpä isäntä merkkaili ja sommitteli laatat neliportaisen, monimutkaisen järjestelmän mukaan, kas näin: I        ...

Isäntä on ottanut viime kuukausina raksalomaa leipätyöstään viikon silloin, toisen tällöin. Motoksemme on muotoutunut s itä saa mitä tekee , sillä työmaalla tapahtuu tasan se, mitä me panemme tapahtumaan. Odottamaton loikka valmistalopaketin rakennuttajasta puolipitkän talon rakentajaksi on sujunut ihmeen luontevasti, sillä isäntä on tekijämies, joka pohtii ensin mitä tekee, ja sitten tekee, ja sillä siisti ja hyvä. Nyt tammikuun raksaviikolla huomasin ensi kertaa isännän turhautuvan - ei niinkään tekemisen määrään, joka on kerta kaikkiaan tolkuton, vaan - ajanpuutteeseen. Ihailen isännän kartanlukutaitoja; hän on koko ajan kärryllä siitä, mitä voi, kannattaa ja pitää tehdä seuraavaksi, ja kaiken päälle vielä osaakin tehdä sen! Mutta koko ajan takavasemmalta tupsahtelee eteen työvaiheita, joita ensikertalainen ei ole osannut ennakoida tehtäväksi juuri nyt. Ne syövät päiviä pois suunnitellusta työstä ja kylmäävät. Esimerkiksi tällä raksaviikolla isäntä on valmistellut ves...