Poikkeamislupapäätös pitkässä kuusessa marraskuussa 2018

Aloimme välittömästi selvittää poikkeuslupahakemukseen tarvittavia liitteitä. Kaikki muu meillä jo olikin, piirustukset julkisivukuvineen jne., mutta 3D-leikkaus tai ilmakuvanto koko naapurustosta ja uudisrakennuksen massoittelusta siihen sovitettuna tuotti päänvaivaa. Kummallakaan vastaavista mestareistamme - nykyisellä tai entisellä, joka sentään toimii talonrakennuksen lehtorina - ei ole ohjelmaa moiseen. Niinpä isäntä sitten kaappasi kaupungin karttapalvelusta kotikatumme 3D-mallinnoksen ja rustaili siihen tunnissa havainnekuvat paritalostamme.

Kaavoitusyksikön esittelijä pyysi uudisrakennuksen poikkeamislupaa varten lausunnon kaupunkikuva-arkkitehdilta, hulevesiasiantuntijalta ja maakuntamuseolta, ja saimme odottaa niitä kaksi pitkää viikkoa. Kaupunkikuva-arkkitehdilta saimme paritalohankkeellemme yksisanaisen puollon, mutta maakuntamuseo oli suunnitelmiamme vastaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät noudattele Pispalan rakentamistapaohjetta:

Tontilla sijaitsevan vanhan, puolitoistakerroksisen asuin- ja liikerakennuksen tilalle on suunniteltu rakennettavaksi kaksikerroksinen selkeän suorakaiteenmuotoinen paritalo, jossa on melko korkea sokkeli ja täysikokoinen kellarikerros. Julkisivut ovat lautaverhoillut ja pihan puolella on sisäänkäynnit avokuisteilta, joiden päällä on katetut parvekkeet. Muut [lähistön] asuinrakennukset ovat matalampia, yksi- tai korkeintaan puolitoistakerroksisia. Uudisrakennus ei täysin noudata rakentamistapaohjetta, joka mm. edellyttää, että uudisrakennuksen julkisivujen tulee olla epäsymmetrisiä, runkosyvyys saa olla enintään 8 m, kuistin ja ulokkeen päälle saa sijoittaa vain kattamattoman parvekkeen ja pihoilla ei sallita suuria päällystettyjä alueita. Maakuntamuseo ei tästä johtuen voi puoltaa poikkeusluvan myöntämistä, vaan toivoo uudisrakentamisen tapaa vielä hiottavan paremmin ympäristöönsä ja sen kulttuurihistoriallisiin arvoihin sopivaksi.

Lausunto tuntui kohtuuttomalta, sillä maakuntamuseo ei verrannut paritalosuunnitelmiamme vanhaan rakennukseen, vaan ideaaliin Pispalasta piparkakkutalokylänä, jossa omituiset, kalliit ja sokkeloiset uudisrakennukset mukailisivat ulkokohtaisesti työläisten pientä ja matalaa maja-arkkitehtuuria. Vanha hometalo oli seissyt tontilla rakentamistapaohjeen vastaisena ja ilmeisen vääränlaisena - liian leveänä, suorakaiteenmuotoisena ja symmetrisenä jo kuusikymmentä vuotta, ja vaikka uudisrakennuksen piti mukailla purettavan rakennuksen ulkomuotoa ja massoittelua, niin se ei kuitenkaan saanut niin tehdä. 

Ainoa selkeä poikkeus entiseen olisi paritalon korkeus; hometalo oli puolitoistakerroksinen, kun taas uudisrakennuksesta kaavailtiin kaksikerroksista. Lähimmät naapuritalomme olivat kyllä matalia, mutta itse asiassa ne olivat poikkeuksia naapurustossa, jossa joka toinen torppa oli kaksikerroksinen rivi-, luhti- tai jopa iso, varsin symmetrinen pienkerrostalo.

Heti maakuntamuseon lausunnon saapumisen jälkeen (20.11.2018) kaavoitusinsinööri varmisti vielä, että olimmeko todella tilanneet jo talopaketin. Koska olimme, totesi läntisen alueen kaavoituspäällikkö tilanteen kohtuuttomaksi meille ja päätti, että asemakaavoitus puoltaa poikkeamislupaa maakuntamuseon lausunnosta huolimatta. Ellei rakennuskielto olisi inhimillisen virheen vuoksi rauennut Tahmelassa puoleksi vuodeksi (1.3.-24.9.2018) ja ellemme olisi hyvässä uskossa vieneet rakennushanketta eteenpäin, emme varmasti olisi saaneet poikkeamislupaa vanhan asemakaavan mukaiselle uudisrakennukselle, vaan meidänkin olisi pitänyt noudatella Pispalan rakentamistapaohjetta.

Poikkeamislupapäätöksen saimme virallisesti 4.12.2018, ja tuosta päivästä alkoi kahden viikon valitusaika, jona emme vielä päässeet hakemaan purku- emmekä rakennuslupaa. Ensi töiksemme soitimme kuitenkin Mammuttikodin edustajalle: - Nyt mennään! Meillä on poikkeuslupa, alkakaa piirtää lupapiirustuksia valmiiksi!

Ja parin päivän kuluttua saimme ennakkomaksulaskun, jonka talotehdas oli jäädyttänyt puolitoista kuukautta aiemmin kun olimme karahtaneet rakennuskiellon karikkoon. Talotehtaalle käsirahamme on varmasti rikka rokassa, mutta meille se olisi ollut iso hinta maksaa muiden virheistä, etenkin kun poikkeamisluvan saamisesta ei ollut mitään takeita. Laskun viivästyttäminen oli eleenä pieni, mutta sitäkin arvokkaampi, ja osoitti meille, että olimme valinneet oikean hirsitalotoimittajan.