Kodinpunontaa

Kodinpunonta on ennen kaikkea herkkää etsikkoaikaa, jona tulee väkisinkin löytäneeksi itsestään uusia puolia tai ainakin tarkentaneeksi sielunsa koko kuvaa sisustusvalinnoilla.  Tammikuussa etsin vimmatusti verhotangonnuppi-identiteettiäni, ja koko kuluneen vuoden olemme satunnaisesti viivähdelleet rautakauppojen naulakkohyllylle potemaan pienoista eksistentialistista kriisiä: millainen pukuhuoneen naulakko kuvaa parhaiten sielunmaisemiamme, ja millainen tökkää kuin sormi silmään? Onko sieluni S-koukun vai mustekalan muotoinen, vai hiveleekö kiehkura, töpö tappi vai letkeä fjonga sisimpäni syvimpiä sopukoita?  Millainen minä olen, ja millaisella naulakolla haluan ilmaista rikasta hengenelämääni vilvoitellessani löylyjen välillä? Ilmentääkö naulakkovalinta sieluntilaani nyt vai sellaisena kuin haluaisin sen olevan? Kasvanko naulakkoni näköiseksi, ellen sitä vielä ole, ja haluanko ylipäänsä kasvaa sellaiseksi? Jos nyt lukitsen valintani liian leveään lonkeroon tai tökeröön tappi...

Raksakodissa rakentamisen tahti väkisinkin vitkastuu, kun elämä alkaa rönsyillä joka väliin, lomaan ja ajankoloon.  Ensi kertaa vuosiin vietimme yhdessä pääsiäislomaa; pitkiä, laskemattomia (joita oli tänä vuonna kokonaista kuusi!) aamuja, jolloin ei tarvinnut könytä ylös kello 6:32, vaan sai lojua patjanpainona aamupäivään, lukea vähän ja nukahtaa uudelleen, latkia sitten aamupalaksi kauramaitokahvia ja jos nyt tämän kerran muroja , neuloa vähän ja etsiä suklaamunia, jotka pupu, kana tai joku emo oli jemmannut kömpelöihin piiloihin.  Luppohetkinä isäntä jatkoi puuhastelua aputiloissa - pukuhuoneen perukoilla, alakerran vessassa, parvekkeella ja aulassa - ja minä keskityin lähinnä painelemaan kaksin käsin sydänpieltäni, ettei pumppu pomppaisi sieltä voltilla ulos kuin riemastunut sammakko, ja hokemaan haltioissani kato kato ny, en ehken kestä miten ihana !  Syy huokailuuni syntyi yhdessä päivässä, jonka isäntä irrotti tärkeämmistä töistään ja uhrasi unelmaani. Jo viime ke...

Niin päättyi maailmanlopuntalon surkea tarina. Kaivinkoneenkuljettaja kauhoi pääsiäisviikolla parin päivän ajan kivijalan murenia kaatopaikkakuormaan ja siisti pihaa, ja yhtäkkiä mörskän paikalla oli monttu. Purkupäätös oli ollut oikea; kaivinkoneenkuljettaja kertoi neljän alimman hirsivarvin olleen tohkaa ja elukoiden syömää, ja eristepuru kiviholvin päällä oli ollut läpimärkää. Kivijalassa ei ollut raudoituksia, vaan se murtui kaivinkoneen kuin jäätelökauhan alla. Emme ehtineet panna jalalla koreasti ja jammata voitontanssia montussa, kun uusi huoli kuristui kiirastorstaina kaulaamme. Vastaava mestarimme kertoi Mammuttikodin urakoiden yhä seisovan. Olemme tilittäneet ison ennakkomaksun hirsitilauksen yhteydessä, ja nyt aloin pelätä sydän kintaan peukalossa, ettemme saa edes hirsiä tontille, saati seiniä pystyyn, jos talotehdas kaatuu maksuvaikeuksiin. Konkurssipesästä ei Pertti Perustalonrakentaja saa latiakaan takaisin, vaan tappio on otettava takkiin. Meillä ei hometalon ...

Mörskä seisoi eduskuntavaalipyhän puolikkaana kuin politiikon lupaus; julkisivu ryhdikkäänä, mutta pihan puolelta jo romahtaneena. Asbestipurkajat ryömivät lauantaina kylpyhuoneen nauhaikkunasta sisään ja kuorivat katosta asbestia sisältäneen pikipaperin ja poistivat takkahuoneesta viimeiset putket. Maanantaina puuosien purku jatkui, ja illalla talosta törrötti pystyssä enää "torvi", kuten tytär piippua nimitti. Tiistaina ehdin juuri parahiksi näkemään, kuinka se - sairaan talon savuttava sydän - murtui röykkiöksi tomuavaa tiiltä ja kiveä. Tiistaina saimme myös ensimmäisen valituksen työmaalta leviävästä pölystä. Viikkokausiin ei ollut satanut ja kevät oli kuiva kuin aivastus, ilma sakeanaan katu- ja siitepölyä, ja tuolloin parin päivän ajan myös purkutyömaan selluvillaa, puupurua ja kivitomua. Pölyn leviäminen oli valitettavaa mutta väistämätöntä, mutta onneksi varsinainen purku oli ohi kolmessa päivässä ja olisi kaivinkoneenkuljettajan mukaan ollut nopeammin...

Kaivinkoneen oli määrä haukata ensimmäiset laudat hometalosta perjantaiaamuna klo 7. Mutta klo 7.10 työnjohtaja soitti, että kellarin takkahuoneesta oli löytynyt koteloinnin takaa asbestipitoista putkieristettä ja saunatilan kattolaudoituksen alta bitumikermi/pikipaperi, joka epäiltiin niin ikään sisältävän asbestia. Sitäpä sitten selviteltiin pää ja puhelin kädessä aamupäivä, soiteltiin asbestipurkajille ja pohdittiin kuinka edetä. Haitta-ainekartoittaja kävi ottamassa asbestinäytteen kylpytilojen katon pikipaperista ja kivijalan piestä. Onneksi asbestia löytyi vain helposti poistettavasta paperista eikä kiven pinnasta, josta se olisi pitänyt hioa irti kalliisti ja vaivalloisesti. Urakka ei tähän töyssyyn enää sakannut, vaan kaivinkonekuski aloitti aamupäivällä talon purkamisen pihan puolelta. Kaivuri alkoi hotkia isolla haarukalla kuistia, olohuonetta ja eteistä, ja kirkuen ja kirskuen talo murtui suupaloiksi kuin puiseva leivonnainen. Asbestipurkumiehet arssinoivat ...