Kodinpunontaa

Keskiviikkoiltana 8.5. Mammuttihirsi ilmoitti, että kohteemme rakentamisen aloitus tulee viivästymään suunnitellusta aikataulusta. Kiire perustustöiden suhteen loppui siihen. Sen sijaan paniikki alkoi taas kalvaa rintaani kuin kivi hiidenkirnua. Isäntä oli levollisempi ja kieltäytyi hätäilemästä; hän sai vain ilmoituksen aloituksen viivästymisestä, kun taas minä sain varman tiedon, että kaikki meni , hanke kaatui ja hirret jäävät humisemaan metsään. Seuraavalla viikolla katselin painajaista joutsenesta, joka oli lentänyt sähköjohtoon. Sen siivet olivat katkenneet ja jäljellä olivat vain veriset tyngät. Tuskainen eläin teutaroi parkkipaikalla, ihmiset velloivat marketissa ja minä yritin tavoittaa poliisia lopettamaan kituvan linturaukan - mutta turhaan: aamu koitti ennen kuin joutsen pääsi kärsimyksistään. 16.5. Mammuttihirsi ilmoitti hakeneensa vapaaehtoista yrityssaneerausta nopeutettuna menettelynä. Yrityssaneerauksen tavoitteena on yhtiön maksuvalmiuden palauttaminen

Oman höysteensä lisätyösoppaan ripotteli sähkökaappi, joka tönöttää tonttimme rajalla kaupungin puolella somana kuin sottapytty. Sitä piti siirtää kauemmas anturoiden alta ja perustusten noustua palauttaa takaisin. Sähkökaapin vieressä hojottaa lyhtypylväs, joka niin ikään täytyy hilata kauemmas aivan tontin rajalle ulottuvasta talosta. Nämä siirrot lankeavat tietenkin meidän maksettaviksemme, vaikka kuinka moitin ja motkotin, ettemme mokomaa sähköpönttöä tai lyhtypylvästä alun perinkään talon kupeeseen pyytäneet. Sähkölaitoksen alihankintaurakoitsija kävi tutkailemassa kaappia ja sen siirtoa ja miettimässä pitäisikö kaapeleita lyhentää tai jatkaa siirron yhteydessä - mikä tietysti maksaisi meille taas mansikoita koko pellollisen. Siirron ajoittaminenkin oli tarkan pelin puuhaa, sillä kaapin takana on 41 talouden sähköt. Työhön olisi varattava kolme tuntia, mikä tietäisi väärin ajoitettuna ansionmenetystä mm. kyläkampaamolle. Kävimme lippis kourassa kysymässä kampaamosta lupa

Maanrakennus jatkui 6.5. salaojaputkien ja -kaivojen asennuksella ja alustäytöllä, mutta jo kohta pohjatyöt tökkäsivät kuin tossu soraan. Olimme saaneet edelliskesänä kelpo tarjouksen maanrakennustöistä (kaivuu- ja salaojatöistä, alustäytöstä ja anturan ja sokkelin kosteuseristyksestä), sillä yhdyshenkilömme oli laskenut sen talviajan hintojen mukaan, kun miehille piti saada pikku puhdetta kesäkauden työmaita odotellessa. Urakan aloitus oli kuitenkin viivästynyt kevääseen, yhdyshenkilömmekin oli komennuksella pohjoisessa, ja isolla maanrakennusfirmalla alkoi olla jo kiire oikeisiin töihin, pois ryytimaatamme kuokkimasta. Ensikertalaisina emme olleet hoksanneet, ettei alkuperäinen tarjous ollut täydellinen, vaan siitä puuttuivat radon- ja hulevesiputkistot, käyttövesi-, jätevesi-, hulevesiliittymät sekä -kaivot, piha-alueen mursketäyttö ja kaikki routaeristeet. Maanrakennusfirma läväytti lisätöistä tarjouksen kuin iskun palleaan ja jäimme jälleen haukkomaan henkeämme ja mie

Maanrakennustyöt aloitettiin tontilla heti pääsiäisen jälkeen ja monttua laajennettiin salaoja- ja hulevesiputkia varten. Samalla paljastui kuhmu kalliota, jonka olimme tienneet hometalon kulmalla olevan, ja jota nyt pitäisi louhia pois talon ja kuistin alta. Taloa ei voi perustaa osittain kallion varaan, sillä maaperä elää, mutta kivi ei, ja niiden keskinäinen liike voi pahimmillaan murtaa vankankin perustuksen. Juuri ennen vappua geotekniikkayritys suoritti naapurustossa kiinteistökatselmuksen louhintaa varten, ja räjäytyspäiväksi poliisille ilmoitettiin 2.5.2019. Tivasin aloituskokouksessa moneen kertaan sekä maanrakentajalta että vastaavalta mestariltamme riskejä, joita räjäytyksestä naapureille koituu. Sieluni sopukoissa kummitteli kuva Ice Age -elokuvan poloisesta maaoravasta, joka tuikkaa pähkinänsä pommiksi väärään rakoon ja halkaisee maankuoren. Painajaisissani paukut porattaisiin täsmälleen väärään kohtaan, jolloin ne johtuisivat kivenpehmeitä hermoja myöten suora