Kodinpunontaa

Isännän miniloman aikana minitalkoiltiin pariinkin otteeseen.  Ensimmäisen kahden miehen talkoon aiheena olivat runkohommat. Isäntä nikkaroi isänsä kanssa naapurin rappusia taas askeleen eteenpäin, ja seuraavalla viikolla porrasrunko jo valmistuikin.  Minipähkäilyn - yrityksen, erehdyksen, purkamisen ja kahvitauonmittaisen piirustusten tarkistamisen - päätteeksi he käänsivät myös yhden seinärungon kuistilla pystyyn.  Väliseinäaihio on nyt paikoillaan, joskin sen läpi voi vielä kävellä. Minä leikin kotista nuotiopaikalla ja kääntelin raksamättöä, kun sää sen ensi kertaa viikkoihin salli.  Toisen ja kolmannen minitalkoon aiheena olivat yläkerran sisäkatot.  Isäntä tikkasi luottomiehensä kanssa paneelia suoraan pakalta kattoon, ja kahdessa päivässä he latoivat pitkät pätkät paikoilleen.  - Voisi luulla, että laitatte kattoon puolipaneelit, laukaisi luottomies mittailtuaan hetken kättensä töitä.   Ei sentään: isännällä on kirkas visio myös yläkerran kattopaneelien rytmityksestä, ja siinä k

Isännän miniloman alkajaisiksi ahersimme yhden kolean maanantain kahden lattian ja yhden takan parissa. Isäntä laatoitti kiroillen kodinhoitohuoneen lattiaa, minä saumasin sadatellen saunaosaston liuskekivilaattaa ja yhdessä myhäillen laskimme inasen kodin sydäntä, pohojammaan poikien takkaa. Takan hormi läpäisee yläkerran kodinhoitohuoneen, ja sen alapää on vedeneristetty laatoitusta varten. Onneksi isäntä hoksasi tarpeen takan laskemiselle, ettei vedeneristys ja laatoitus riku hirsitalon asettuessa hiljoksiin aloilleen ja takan tököttäessä tikkana pystyssä. Onneksi Valmistulen takka on laskettavaa mallia, joten sarhattuamme säätöjalkoja sorkkaraudan, kiilapuun ja näppärien näppien kanssa tulisija oleutui sentin alemmas ja veto vedeneristeessä hellitti. Isäntä jatkoi kodinhoitohuoneen laatoitusta kiroillen - vaikka työn jälki on hyvää, niin sen teko ei ole kivaa, sillä amatöörin on vaikea saada laattoja siististi tasan kallistusten päälle. Isännän voimasan

Isäntä on aina luppoajalla sliippaillut - eli paklannut/kitannut - seiniä, sillä se on tehokas tapa pitää mieli nöyränä ja häntä maassa, jos tunnelma uhkaa nousta liian korkealle ja usko omiin kykyihin kihahtaa hattuun. *Paklauksessa ja hionnassa* kun voi vain epäonnistua: aina johonkin jää ruma ruttu, lommo tai kuhmu, johon ainakin isännän silmä sairastaa, ja uusiks meni! kunnes *toistetaan alusta*. Jossain vaiheessa minä olen liittynyt työvaiheeseen mukaan maalipurkin ja telan kanssa ja rullaillut menemään pitkin seiniä. Ensimmäisen pohjamaalikerroksen jälkeen seinien topografiasta paljastuu aina uusia pinnanmuotoja, railoja ja kraatereita kitattavaksi - ellei sitten ratkea kittaamaan ihan muita asioita. Kylmän koronakesän hyviin voi lukea sen, että kun heinäkuussa on syyskuun sää (+11 astetta, tuima tuuli ja sadekuuroja vaakasuorassa), niin sisätyöt maistuvat mansikoilta eikä mieli pala rannalle. Niinpä minäkin olen tehnyt pitkää ja tiuhaa päivää raksal

Visaisimmaksi yksittäiseksi sisustusratkaisuksi on yllättäen muodostunut lattiamateriaalin valinta. Alun perin vannoimme koko talossa aidon lautalattian nimeen, jolloin jokainen lapsi voisi valita värin oman huoneensa lattiaan ja yläkerrassa tanssisimme sateekaaren varrella. Alakerrassa valo lipuisi keittöstä olohuoneeseen leveitä lankkuja pitkin tyssäämättä kynnykseen, ja puulattian voisi aina tarpeen tullen maalata sielujemme taittaessa uuteen sävyyn. Sitten karu todellisuus - eli puun eläminen - haristi unelmamme: tupakeittiön 40-neliöisen lattialämmityksen päälle on mahdotonta rakentaa yhtenäistä, kelluvaa lautalattiaa, joka ei eläisi ja rakoilisi ajan oloon, kesien tullen ja turvottaen, talvien mennen ja kutistaen. Listattomaan elämään tähtäävä isäntä ei pystyisi elämään sovussa lattian kanssa, jos se naureskelisi laidoistaan ja virnuilisi nurkissa, ja valo lurahtaisi lattian rakosiin kuin lämmin maito ja fiilis lässähtäisi lailla lehmän hännän. Niinpä otimme järjen nä

Askareeni raksalla ovat olleet tähän saakka perin harvat ja valitut. Olen lapioinut soraa niin maan peevelisti, tapittanut raudoitusta betonivalua varten, maalannut kellaria, sekoitellut laastia ja kannellut vähän kipsilevyjä ja paneelia, mutta muuten olen lähinnä mittaillut tiluksiamme, kitkeskellyt pihaa ja vähän siivoillut sisällä ja ulkona. Isäntä on painanut puoli vuotta länkiin yksin - satunnaisen avun kanssa - minkä perhe-elämältä, leipätyöltä ja uudelta yritykseltään on ehtinyt. Ihmekös sitten, jos välillä tuntuu, että urakka seisoo kuin H. Moilanen - koska se on seissyt juuri niin kuin uupunut isäntä loputtoman työmaan laidalla. - Seuraavaksi tarttis varmaan saumata vessa, jotta saadaan PILP sisään, totesi isäntä retorisesti itselleen, mutta minäpä tärppäsin kärppänä kiinni. - Osaisinko minä saumata!? - Osaisit varmaan, ainakin jos katsot jonkin opetusvideon YouTubesta. No minähän katsoin, ja aloin sitten saumata seinälaattoja ensin poistoilmalämpöpumpun