Kodinpunontaa

Saimme juuri somimoilleen jouluksi kotiin klassisen kauniin kulmatakan - ja oppitunnin siitä, kuinka rakentaminen todella on välineurheilua, ja oikeilla vehkeillä painavakin pömpeli hytkähtää sukkana sisään ja sos siinä ! Valmistulen Ontakka-malliston Lare034 (kuva jälleenmyyjän sivulta) oli ensimmäinen hankinta, jonka olimme keväällä kotiimme tehneet, kun se oli vasta listoina paparilla ja rastina rakennusluvassa. Tuo elegantti, ajaton kaunotar oli ollut mallikappaleena Tulikivi-studiolla Helsingissä ja myytiin pois hinta kuin pinta hierrettynä. Mammuttihirren myyjä vinkkasi sen meille, ja kulmatakasta syntyikin pienimuotoinen kilpailu, sillä emme olleet ainoita, jotka tuota heleää helmeä halajivat. Lopulta nopeat söivät hitaiden herkut ja ostimme klassikon, sillä olimme onnistuneet varaamaan takan ensimmäisinä. Takan asennuspäiväksi nousi oikea kapinen sudenilma: taivas sylki räntää, vettä ja vaahtia, tuuli näytti hampaitaan ja ulvoi hukkana nurkissa. Meitä hirvitti lask

Ja isäntä jaksoi. Tunnista toiseen hän juoksi mutkia - tai roilosi niitä - hitaasti kiiruhtaen. Roilouskone rallatteli ykstotista lauluaan, tuhti kipsitomu uhkui terän alta ja hän puski läpi harmaan pilven, kunnes eräänä pölyisenä päivänä puolet yläkerrasta oli uritettu. Toinen puoli (eli myytävä asunto) jäisi ensi kertaan: olimme päättäneet ahertaa ensin oman asuntomma valmiiksi, jotta pääsisimme kotiin ja saisimme leikattua kolmanneksen nykyisistä asuinkuluistamme pois. Isäntä seuraili lattialämmityspiirustuksia osimoilleen kaikkialla paitsi kodinhoitohuoneessa, jossa piti vähän säveltää lattiakaivon ympärillä, sillä se oli unohtunut kokonaan lattialämmityksen suunnitelmista pois. Onneksi ei sentään lattiasta. Kaarteet hän ajoi lattiaan monitoimikoneella rälläkänterän suojapahvi muottinaan, ja nyt lattia on valmis varsinaisia putkivetoja varten. Poistoilmalämpöpumppujen hintoihin tehdään vuodenvaihteessa indeksikorotus, joten kiritimme toisen NibeF750:n hankintaa. Meillä

Talotehtaan oli tarkoitus rakentaa meidän asuntomme levyvalmiiksi ja myytävä puoli muuttovalmiiksi, mutta Mammutin kaatuessa koko urakka jäätyi; sähkötyöt, yläkerran lattialämmitys ja seinälevytys jäivät puolitiehen kuin entisen rengin henkselit. Meidän on nyt ny'ittavä ne ylös, eli tehtävä loput itse tai teetätettävä - ja hometalon purkuvaiheen ja maanrakennuksen yllätyskulujen tähden budjettimme paisui jo alussa niin paksuksi, että uurastamme itse kaiken minkä pystymme. Eli isäntä uurastaa, tai tässä tapauksessa urittaa. Hän on nyt alkanut nakertaa pohjatöitä yläkerran lattialämmitykselle piirustusten ja putkimiehen ohjeen mukaan. Kaksi yleistä tapaa asentaa lattialämmitys kipsilevyn päälle roilotus ja soirotus. Edellisessä tavassa kaksinkertaisen kipsilevyn ylempään kerrokseen ajetaan urat lattialämmitysputkistolle, joka sitten tilkitään rakoihin, tasoitetaan esim. saneerauslaastilla tai kipsivalulla, ja lopuksi päällystetään vielä yhdellä kipsilevykerroksella. Jälkimmäi

Eräänä lauhana keskiviikkona saapui ensimmäinen poistoilmalämpöpumppu PILP Nibe F750, joka sekoitti pakan kuin mörko muumilaaksossa. Yhtäkkiä se kohosi autotallin edessä jylhänä, hallavana ja hiljaisena - tuo 2,5-metrinen ja n. 250-kiloinen lämmityslaitos - joka pitäisi jollain opilla taikoa ensin takapihalle, sitten puolentoista metrin korkeuteen portaattomalle kuistille ja lopulta ovesta sisään toiseen huoneistoon - ja kotvan päästä sama farssi uusiksi numero kakkosen kanssa. Varsinaisen tenkkapoon muodosti se, ettei vehjettä saanut määräänsä enempää (yli 45 astetta) kallistaa, vaan se piti haalata pystyasennossa paikoilleen - tai edes pois kadun varresta. Yhden päivän isäntä sitten olikin päkätissä PILPn kanssa. Kaavailimme ensin kantotalkoita, joissa 5-6 miestä halailee vehkeen paikoilleen, mutta kuinka kummassa pömpelistä saisi pitävän otteen edes yksi mies - saati kuusi - kun ei siinä ole kahvoja? Sitten harkitsimme haarukkatrukkia, manausta ja ties mitä poltergaistia, ku

Pikimies kermitti parvekkeet maanantaina 11.11., joten ehtiessään ne ja kuistin voisi nyt nakutella valmiiksi: rakentaa trallin, asentaa kaiteet ja ovet, pellittää ikkunat, nikkaroida kuistin ja parvekkeen katon ja tehdä edelliseen huoltoluukun yläpohjaan. Alun perin huoltoluukku oli tarkoitus puhkaista talon päätykolmioon, mutta 9-metriselle harjalle ei heikkopäinen tohdi edes tikkaita. Sen sijaan parvekkeelta on yläpohjaan rutkasti helpompi ja turvallisempi pääsy, joten isäntä siirsi huoltoluukun sinne. Isäntä myllytti yön pimeinä tunteina piirtämänsä sähkösuunnitelman sähkömiehen seulan läpi ja alkoi tämän valvonnassa tehdä pohjatöitä ja porata johdoille läpivientejä seinälevyihin ja ruodelautoihin. Kun varsinaisia sähköjohtoja sitten alettiin vedellä pitkin seiniä ja kattoa, en voinut kuin ihailla seinillä köynnöstäviä piuhoja ja kattoon puhkeavia johtotähtiä: mikä matka ja määrä piuhaa tarvitaankaan ylellisyyteen - tai itsestäänselvyyteen - nimeltä sähkö! Olen intohim

Tässä me nyt seisomme sukat suossa ja savessa kaatuneen Mammutin äärellä, sydän kylmänä ja täynnä kysymyksiä. Kuka tekee - ja mitä - seuraavaksi, ja ennen kaikkea, millä hinnalla? Talotehtaan eri alihankkijat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa urakoida osuutensa loppuun, mutta yhtään tarjousta emme ole heiltä saaneet. Odotellessa on aikaa ideoida, ja isäntä onkin alkanut aivoriihetä parannuksia sähkö- ja valaistussuunnitelmiin. Hän istuu illat pitkät ruokapöydän ääressä ja piirtelee valoja aamuyöhön asti, ja marraskuun pimeys ikkunan takana on syvää ja tiivistä kuin musta multa, aivan kuin olisimme säilössä maan alla. Samalla myös saunasuunnitelma on alkanut hahmottua ja lähtenyt ihanasti lapasesta: on kuulkaa liuskekiveä, mosaiikkia ja marmoria, sadevesisuihkua ja kas kun ei tippukiviluolaa ja suolahoitopistettä. Olemme saaneet aikaiseksi pienimuotoisen kisailunkin. Isäntä halajaa maltillisen kokoiseen kylpyhuoneeseen kahta (2!) suihkua ja minä yhtä, ja siinäpä sitä sitten n