Kodinpunontaa

Kesällä kerran löysimme hyvästä tallesta (eli laatikosta, johon on ajan oloon kerrostunut arjen arvoituksellista tauhtaa kuten Tärkeitä Papereita, muistilappuja, -lippuja ja tositteita, laskuja, lukujärjestyksiä, kortteja ja piirustuksia, nuppeja, nappeja, nippeleitä sekä erinäisiä tunnistamattomia kapineita, jotka vain odottavat arkistointia tai roskapöntöttämistä) sileän kirjekuoren ja sen sisältä hieman hyväntahtoista tupaantuliaisvaraa.  - Tässä meillä on kuulkaas listat, totesi isäntä, ja ei kun tuumasta toimeen! Tuumia tosin tarvittiin toistakymmentätuhatta, sillä pelkästään sisäovien ja ikkunoiden kehystämiseen kuluu pauttiaralla 350 metriä listaa. Maailmanpoliittisen tilanteen (ensin kulkutaudin aiheuttaman kodinkunnostusepidemian ja sitten mielivaltaisen hyökkäyssodan) tähden puun arvo on huidellut vuositolkulla lähellä kullan pörssihintaa, joten listahommat eivät ole tätä ennen tulleet kuuloonkaan.  Lisäksi minulla on entisen elämän remppa-askareista sellainen mieli...

  Raksakoti on edistynyt hiirenhyppysin; vähän siellä, vähemmän täällä, ja sellaisina luppoaikoina, joita en ole tainnut aina huomatakaan.  Isäntä on vain katoillut kellariin, palannut pukuhuoneeseen, ja jokin siellä on sitten pörissyt ja paukkunut, ja valmista on tullut ennen kuin olen ehtinyt listattomuus sanoa.  Isännällä on joltinenkin pakkomielle listattomaan taloon, ja se edellytti ennakointia jo rakennusvaiheessa, kuten kattoa paneloidessa. Parhaimmillaan listaton koti on elegantti ja huoliteltu, pahimmillaan huolimaton, kas tällainen:  Silmäni sairastaa joka päivä kilvan makuuhuoneen ovettomiin, sekasortoisiin vaatekaappeihin ja listattomiin ikkunanpuitteisiin, jotka kirkuvat huomioväreillä Sitkoflex! tectis!  Enää meiltä uupuu aikaa ja rahaa korjata asiantolat (eli ostaa kaapinovet ja kilometri listaa), joten jatkan luonteeni ja kärsivällisyyteni kasvattamista.  Sillä välin isäntä paneloi pukuhuoneen ovensuun, sillä ovilista olisi ollut liian help...

Ulkomaalaus jatkui kuistien kattolaudoissa, jotka isäntä eräänä loppukesän lauantaina veteli valkeaksi rennolla pensselillä.  Seuraavan päivän hän sitten kävelikin kokka pystyssä kuin keuliva mopedi, kun niskalihakset leikkasivat kiinni virheasentoon. Vaan mitäpä tuosta; kyllä laipiota nyt kelpaakin tarkastella! Katonmaalaus avarsi tilan ihan uudeksi ja raikkaaksi, kun tyhmeänharmaa pohjamaali kirkastui valkeaksi.  Kaikki talon valkeat osat - kulma- ja räystäslaudat, kuistien ja parvekkeiden katot ja kaiteet - ovat onneksi pohjamaalattua lautaa, joten yksi kerros Virtasen 4 öljyn maalia riittää juuri parahiksi viimeistelemään pinnat.  Isojen pintojen maalausta emme olisi tohtineet näin loppukesään - tai syksyyn - jättää, sillä tihua, tuhnua, sadekuuroja ja esterin antimia piisaa joka päiväksi, ja lahja lankeaa taivaalta aina yhtä yllättäen ja odottamattomassa muodossa.  Maalaaminen on isännän heiniä - tai harjaksia - useastakin syystä, joista tärkein on sentinvenytys...

  Kun helteet hiipuivat ja arki käynnistyi, alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin.  Kesäloman viimeisenä lauantaina paimensin lapsoset kotieläintilalle tapaamaan toislajisia ystäviä, ja isäntä jäi askartelemaan ikkunanpielien pariin. Palatessamme oli seinillä käynnissä yhden miehen sirkus.  Isäntä oli maalannut kaikki meidän puoliskomme ikkunankarmit akkunasta käsin. En onneksi ollut näkemässä yläkerran smyygilautojen maalaamista. Muuan koirankuljettaja sen sijaan oli, ja hän oli todennut, että  varsin erikoinen tyyli , kun isäntä oli roikkunut suti kädessä kahdeksanmetrisen tyhjyyden yllä, enimmäkseen ulkona ikkunasta.  - Tyyli vapaa, mutta pakollinen, oli isäntä lohkaissut ja liponut vihellellen maalia karmeihin.  Pyhänä hän pensselöi myös naapurin ikkunanpielet ja siirtyi sitten viimeisten smyygilautojen ajeluun. Virolaiset hirsimiehet olivat nakutelleet enimmät karmit paikoilleen liki kaksi vuotta sitten, mutta ulko-ovien pielet ovat naureskelleet ...