Kodinpunontaa

Ja yht’äkkiä olemme sisustusvaiheessa: märkätilat vesieristetään ensi viikolla. Ainakin vessan – ja mielellään myös kodinhoitohuoneen – kaakelit pitäisi jo valita, jotta poistoilmalämpöpumppu pääsisi paikalleen nurkkaan. Muiden märkätilojen laatoitus ei ole niin jäniksen selässä.   Olemme systemaattisesti lykänneet sisustusratkaisuja hamaan huomiseen. Alkuun minä tein sen taikauskosta – valitsemalla laatat, maalit ja tapetit kiroaisimme koko urakan, ja niin melkein kävikin, kun talotehdas hakeutui ensin yrityssaneeraukseen ja sitten konkurssiin – ja sitten kiireestä, sillä isännän joka minuutti on aikataulutettu ja vähät vapaat pyhitetty perheelle. Rautakaupan sisustusosasto ei ole ykkösenä listalla treffipaikkaa varatessa.  Lisäksi isäntää on jo vuosia ohjannut visio saunasta, jota kohti hän on aina ollut menossa; välillä on vaikuttanut siltä, että hän rakentaa talon vain saadakseen unelmiensa saunan. Tuossa saunassa on sadevesisuihku (tai kaksi!), leveät, lämpök

Isäntä on ottanut viime kuukausina raksalomaa leipätyöstään viikon silloin, toisen tällöin. Motoksemme on muotoutunut s itä saa mitä tekee , sillä työmaalla tapahtuu tasan se, mitä me panemme tapahtumaan. Odottamaton loikka valmistalopaketin rakennuttajasta puolipitkän talon rakentajaksi on sujunut ihmeen luontevasti, sillä isäntä on tekijämies, joka pohtii ensin mitä tekee, ja sitten tekee, ja sillä siisti ja hyvä. Nyt tammikuun raksaviikolla huomasin ensi kertaa isännän turhautuvan - ei niinkään tekemisen määrään, joka on kerta kaikkiaan tolkuton, vaan - ajanpuutteeseen. Ihailen isännän kartanlukutaitoja; hän on koko ajan kärryllä siitä, mitä voi, kannattaa ja pitää tehdä seuraavaksi, ja kaiken päälle vielä osaakin tehdä sen! Mutta koko ajan takavasemmalta tupsahtelee eteen työvaiheita, joita ensikertalainen ei ole osannut ennakoida tehtäväksi juuri nyt. Ne syövät päiviä pois suunnitellusta työstä ja kylmäävät. Esimerkiksi tällä raksaviikolla isäntä on valmistellut ves

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna pihalle mönki jälleen dino, ja isäntä loikkasi sen niskaan kuin lohikäärmeratsastaja konsanaan. Tänä vuonna talvea ei tulekaan, ja nietosten sijaan maan yllä hautuu hyytävä, hirveä sumu kuin kylmä hiki ja viimeinen henkäys. Emme ehtineet syksyllä maalata taloa tuoreeltaan, mutta pitkille sivuille isäntä sentään veteli homeentappoaineen kun hirsimiesten rakennustelineet olivat vielä pystyssä. Päätykolmioihin eivät mitkään telineet piisaa ja niiden käsittely jäi, kunnes luonnottoman sumun ja tuhun täyttäessä pimeät päivät päätimme, että nyt jos koskaan! Niinpä koko talo on nyt käsitelty homeentappajalla vartomaan kesää, jotta saisimme lukittua värivalinnan ja maalattua julkisivut. Saimme taas pari kaveria apukäsiksi, ja nostelimme samoilla tulilla ja dinolla kipsilevyjä yläkertaan, jotta seinät ja lattiat voisi levyttää loppuun. Myös parvekkeen ovet hytkähtivät paikoilleen; tähän saakka kylmää ovat torjuneet ja oven virkaa ajaneet pelkät

Välipäivinä alkoi tapahtua. Yhtenä päivänä yläkerran uritukseen vedettiin lattialämmitysputkisto kuin suuri sininen ohutsuolisto ja toisena päivänä sen keskiöön kytkettiin jakotukki ja koko laitos koeponnistettiin. Sekä 4 barin ilmanpaine ja putket napottavat tiiviisti paikoillaan, joten yläkerran lattialämmitysjärjestelmä on nyt meidän huoneistossamme valmis! Lattiasta uupuu enää saneerauslaasti ja päällimmäinen kipsilevykerros, ja sitten yläkertamme lattia on levyvalmis. Alakerrassa piisaakin sitten askaretta, mutta onneksi isäntä sai kaksi kaveria avukseen levyttämään seiniä. Väliseinärungot patsastelevat jo kaikkialla pystyssä kuin soleat pilarit, mutta alakerran huonekorkeus on joka puolella karvan verran niin korkea, että kipsilevyjen kanssa täytyy vähän kikkailla. Monessa kohdassa alakerran seinät - joita onneksi on melko vähän - on levytettävä kahdessa palassa. Huonejako tuo kummasti ryhtiä asuntoon, kun emme enää hortoile seinän läpi kuin eksyneet kummitukset.