Kodinpunontaa

Kodinvalintaamme on aina ohjannut tiedostamaton, mutta varsin valovoimainen periaate Siellä koti missä valo . Parhaimmillaan valo on tulviessaan etelänpuoleisista, isoista ikkunoista korkealla maan äärestä, ja kaikissa kodeissamme olohuone onkin aina antanut osimoilleen etelään. Hiki huoneissa tulee, mutta siitä viis, koska valo, oi ihana luonnonvalo!  Nytkin tuvan yli kaksimetriset paraati-ikkunat aukeavat eteläkaakkoon. Valo virtaa putouksena kahdelta seinältä ja laskee kesäkaudella aurinkokylvyn viluhousukissamme vilvoitella.  Näin uppopimeän aikaan valo pitää pumpata huoneisiin katkaisimista, ja isäntä piti jo suunnitteluvaiheessa visusti huolen, että niitä muuten piisaa! Alakerran tuvassa on kymmenen ledispottia yleisvalon antajana, ja niiden lisäksi sekä keittiön että olohuoneen puolella on kaksi paikkaa kattovalaisimille, ja jälkimmäisessä toinen himmelinpaikka on vielä tyhjillään. Sanomattakin on selvää, että kaikki valot ovat himmennettäviä. Luulin, että viidessätoist...

Löylyhuoneen paneloinnin jälkeen isäntä pääsikin jo lauteille - tai rakentamaan niitä. Hän on jo kauan hahmotellut lauteiden mallia, mutta vasta kun seinä- ja kattopanelointi oli paikoillaan, kirkastui näkemys ja kaikki turha karsiutui pois. Alun massiivinen laudetyyli vaihtui keveämmäksi ja ilmavammaksi, japanilaismalliseksi visioksi.   Entisessä elämässä isäntä askarteli meille maailman parhaan kerrostalosaunan, jossa oli lasiseinä ja ikkuna löylyhuoneessa, seinät lämpökäsiteltyä tervaleppää ja lauteet lämpökäsiteltyä haapaa, lauteiden kulmissa puupunosta, ja kaiken kruununa iki-ihana Iki-kiuas.  Samaa halusimme nytkin; miksi vaihtaa pois parhaasta? Niinpä emme uudistuneet lainkaan, vaan asennutimme pesu- ja löylyhuoneen väliin lasiseinän, hankimme lauteisiin lämpökuivattua haapaa ja nurkkaan taas kiukaista kiukaimman, lempeälöylyisen, täydellisen Iki-kiukaan.  Yhtenä pyhänä isäntä sitten rakensi U-mallisen ylälauteen, ja jylhässä talossa se asettuu vavauttavan ylö...

Hurvittelimme jo syyslomalla lautakaupoilla ja uhrasimme yks kaks iltaa saunapaneelin valintaan. Helppoa se ei ollut - liian kapeaa, aika kallista tai ruma pontti - vaikka sävelet olivat selvät kuin Ukko Nooalla saunakaupassa: halusimme luonnollista, lämminsävyistä puuta, lämpökäsiteltyä haapaa tai tervaleppää, emmekä trendikästä haudanmustaa tai arkunvalkeaa lautaa.  Entisen elämämme saunassa tuoksui terva ja makea savu, vilvoitellessa soi Myyrän tunnusmelodia ja maistui sipsi ja elämä, ja tuohon muistoon kiinnitimme myös tulevan elämämme unelmamme.  Löysimme lopulta Lauta Oy:stä etsimämme, ja vielä vähän enemmän: lämpökäsiteltyä, rahtusen normaalia leveämpää (160 mm) haapapaneelia. Sen pinta oli priimaa, mutta leveysvaihtelun vuoksi paneeli oli luokiteltu kakkoslaatuiseksi.  Ostimme paneelia ensin pesuhuoneen kattoon, ja sitten isäntä kalkuloi illan muuta saunaosastoa, ja toisena ehtoona haimme loput tarvittavat paneelit. Tosin nyttemmin on selvinnyt, ettei paneeli ri...