Kodinpunontaa

  Kun helteet hiipuivat ja arki käynnistyi, alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin.  Kesäloman viimeisenä lauantaina paimensin lapsoset kotieläintilalle tapaamaan toislajisia ystäviä, ja isäntä jäi askartelemaan ikkunanpielien pariin. Palatessamme oli seinillä käynnissä yhden miehen sirkus.  Isäntä oli maalannut kaikki meidän puoliskomme ikkunankarmit akkunasta käsin. En onneksi ollut näkemässä yläkerran smyygilautojen maalaamista. Muuan koirankuljettaja sen sijaan oli, ja hän oli todennut, että  varsin erikoinen tyyli , kun isäntä oli roikkunut suti kädessä kahdeksanmetrisen tyhjyyden yllä, enimmäkseen ulkona ikkunasta.  - Tyyli vapaa, mutta pakollinen, oli isäntä lohkaissut ja liponut vihellellen maalia karmeihin.  Pyhänä hän pensselöi myös naapurin ikkunanpielet ja siirtyi sitten viimeisten smyygilautojen ajeluun. Virolaiset hirsimiehet olivat nakutelleet enimmät karmit paikoilleen liki kaksi vuotta sitten, mutta ulko-ovien pielet ovat naureskelleet ...

Talomme on kurotellut koko talven vähän varpaillaan, sillä olohuoneiden ikkunoiden alle on jäänyt vain puolikas varvi hirttä. Kun aloimme vapun alla haaveilla ulkomaalauksesta, oli aika laskea talo pois piipiltään. Haimme jo piirustuspöydällä inspiraatiota paritalon ulkonäköön Pispalan rakennustapaohjeesta, jossa suositaan matalaa kellaritilaa. Jätimme kellarin yhtä harkkokertaa matalammaksi, ja vaikka autohallitilan sisäkorkeus on vain 2,3 metriä ja sekin osittain maan alla, tuntuu kivijalka silti kadulta katsottuna korkealta kuin kiinanmuuri. Niinpä kellariin piirrettiin silmänkääntötempuksi helmalaudoitus eli kaksi hirsivarvia korkea kuusipaneeli, joka madaltaa kivijalkaa ja asettaa talon tanakammin paikoilleen. Äimäilimme jo syksyllä yhdessä hirsimiesten kanssa paneelin kiinnitystä betoniin (että miten tehdä se ilman että ruuvinkannat jäävät näkyviin) sillä heidän oli tarkoitus helmalaudoittaa talo - mutta meillehän sekin rasti sitten talotehtaan konkurssissa j...

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna pihalle mönki jälleen dino, ja isäntä loikkasi sen niskaan kuin lohikäärmeratsastaja konsanaan. Tänä vuonna talvea ei tulekaan, ja nietosten sijaan maan yllä hautuu hyytävä, hirveä sumu kuin kylmä hiki ja viimeinen henkäys. Emme ehtineet syksyllä maalata taloa tuoreeltaan, mutta pitkille sivuille isäntä sentään veteli homeentappoaineen kun hirsimiesten rakennustelineet olivat vielä pystyssä. Päätykolmioihin eivät mitkään telineet piisaa ja niiden käsittely jäi, kunnes luonnottoman sumun ja tuhun täyttäessä pimeät päivät päätimme, että nyt jos koskaan! Niinpä koko talo on nyt käsitelty homeentappajalla vartomaan kesää, jotta saisimme lukittua värivalinnan ja maalattua julkisivut. Saimme taas pari kaveria apukäsiksi, ja nostelimme samoilla tulilla ja dinolla kipsilevyjä yläkertaan, jotta seinät ja lattiat voisi levyttää loppuun. Myös parvekkeen ovet hytkähtivät paikoilleen; tähän saakka kylmää ovat torjuneet ja oven virkaa ajaneet pelkät ...

Hirsimiehet naputtelivat julkisivun otsalaudat ja katon harvalaudoituksen paikoilleen 17.9., ja sen jälkeen rakennustelineet purettiin pois. Ikkunoita asenneltiin pikku hiljaa, ja ne kirkastivat hetkessä talon katseen - aivan kuin se olisi avannut ystävälliset silmänsä Pispalanharjulle ja tähyillyt levollisena uutta kotiseutuaan: tässä minä nyt olen, ja tähän minä jään. - Ihan nätithän noista ikkunanpielistä tuli, kehuin hirsimiesten pomolle, joka oli aiemmin harmitellut uudenlaista smyygilaudan kiinnitystapaa, sillä se jätti laudan ulkopintaan näkyvän viillon. - En tykkää. Minusta sitä ei ole ajateltu loppuun. Pitäisi olla siistimpi tapa, hän totesi heltymättömänä ja paljasti ammattiylpeyden, joka takaa erinomaisen työn laadun. Keskeneräistä työtä ei sovi arvostella, mutta urakan ensimmäisen rupeaman, neljän viikon, kolmasti vaihtuneen miehityksen ja kahden eri pomon perusteella emme voi kuin kiittää ja kehua virolaisia hirsimiehiä. He ovat kovia painamaan duunia ja ...

Harjakaiset antoivat odottaa itseään, ja vaikka kotikuusemme latva nousikin heti maanantaina, uhkasi lähestyvä saderintama vesittää ilon. Säntäsimme tontille iltapäivällä yhtä matkaa ensimmäisen kuuron kanssa ja katselimme, kuinka talonsisäiset päätykolmiot lensivät tihkuisen ilman halki kuin jättimäiset bumerangit. Sade hellitti, samoin huolemme, ja läksimme kotiin - palataksemme jo kohta takaisin, kun sade alkoi naputtaa nopein näpein puuta ja kiveä. Vaikka hirsikehikon yläpää oli koko rakentamisen ajan ollut säältä muovisuojassa ja oli nytkin, lapioimme ja luutusimme vettä kivijalan päältä sydän kainalossa syrjällään ja huolesta piiskuttaen kuin kastunut linnunpoika. Seuraavana päivänä vastaava mestari poikkesi työmaalla tyynnyttelemässä minua, ettei ontelolaataston kastumisella ollut merkitystä, kunhan poistoreiät laattojen päässä ovat auki. Välipohjan ja kellarin lattialla on kaikki maailman aika kuivua, sillä vesi valuu alaspäin ja kellarin lattiassa kosteuspain...