Kodinpunontaa

Kodinvalintaamme on aina ohjannut tiedostamaton, mutta varsin valovoimainen periaate Siellä koti missä valo . Parhaimmillaan valo on tulviessaan etelänpuoleisista, isoista ikkunoista korkealla maan äärestä, ja kaikissa kodeissamme olohuone onkin aina antanut osimoilleen etelään. Hiki huoneissa tulee, mutta siitä viis, koska valo, oi ihana luonnonvalo!  Nytkin tuvan yli kaksimetriset paraati-ikkunat aukeavat eteläkaakkoon. Valo virtaa putouksena kahdelta seinältä ja laskee kesäkaudella aurinkokylvyn viluhousukissamme vilvoitella.  Näin uppopimeän aikaan valo pitää pumpata huoneisiin katkaisimista, ja isäntä piti jo suunnitteluvaiheessa visusti huolen, että niitä muuten piisaa! Alakerran tuvassa on kymmenen ledispottia yleisvalon antajana, ja niiden lisäksi sekä keittiön että olohuoneen puolella on kaksi paikkaa kattovalaisimille, ja jälkimmäisessä toinen himmelinpaikka on vielä tyhjillään. Sanomattakin on selvää, että kaikki valot ovat himmennettäviä. Luulin, että viidessätoist...

Raksakodissa rakentamisen tahti väkisinkin vitkastuu, kun elämä alkaa rönsyillä joka väliin, lomaan ja ajankoloon.  Ensi kertaa vuosiin vietimme yhdessä pääsiäislomaa; pitkiä, laskemattomia (joita oli tänä vuonna kokonaista kuusi!) aamuja, jolloin ei tarvinnut könytä ylös kello 6:32, vaan sai lojua patjanpainona aamupäivään, lukea vähän ja nukahtaa uudelleen, latkia sitten aamupalaksi kauramaitokahvia ja jos nyt tämän kerran muroja , neuloa vähän ja etsiä suklaamunia, jotka pupu, kana tai joku emo oli jemmannut kömpelöihin piiloihin.  Luppohetkinä isäntä jatkoi puuhastelua aputiloissa - pukuhuoneen perukoilla, alakerran vessassa, parvekkeella ja aulassa - ja minä keskityin lähinnä painelemaan kaksin käsin sydänpieltäni, ettei pumppu pomppaisi sieltä voltilla ulos kuin riemastunut sammakko, ja hokemaan haltioissani kato kato ny, en ehken kestä miten ihana !  Syy huokailuuni syntyi yhdessä päivässä, jonka isäntä irrotti tärkeämmistä töistään ja uhrasi unelmaani. Jo viime ke...

  Hyvä Tuomas joulun toi ja meille parhaan yllätyslahjan! Kellarin lvi-katsemuksen ja naapurin käyttöönottotarkastuksen yhteydessä suoritettiin myös paritalomme loppukatselmus, ja mitä ihmettä?! Se meni läpi! Parilla ehdolla varustettuna - ulkorappusten kaiteet ja teknisen tilan seinä tulee tehdä ensi tilassa valmiiksi - mutta menipä kuitenkin! Kuluva vuosi on ollut tiivistä, sitkasta kuusta porautua läpi, etenkin isännälle. Tänä karmeana koronavuonna hän on rakentanut leipätyön ohella puolikkaan talon hirsitalotehtaan konkurssin jälkeen, käynnistänyt tuoreen yrityksensä toiminnan ja perustanut uuden, ja hieronut isot yrityskaupat koneistoksi kaiken taustalle. Me muut olemme yrittäneet pysyä kyydissä parhaamme mukaan, vaikka välillä päätä on  huimannut hirmuinen tahti ja sydäntä tahmeassa korona-arjessa tamparointi.  Siinä sivussa minä olen ylittänyt itseni ainakin A-tikkaiden mitalla opetellessani upouusia taitoja: saumausta, laminointia ja tapetointia. Lapset ovat kasva...

Muistijälki neljän vuosikymmenen takaa:  Herään hetekasta, mummolan sinikukallisista lakanoista. Pirtissä on hiljaista ja hipsuttelen ulos. Äiti istuu aamukahvilla ulkorappusilla, aurinko leikkaa silmiin ja ilma on täynnä surinaa, pörinää ja sirkutusta, hyvän hellepäivän enteitä. Päiväruoan ja ettoneen jälkeen mennään metsälammen rantaan uimaan ja sammalikossa muurahaiset kirraa imakasti varpaisiin iik! mutta vesi on lämmintä ja lempeää, kannattaa, ja yhtäkkiä opin uimaan selkää.  Nyt istun kahvilla tulevan kotimme ulkorappusilla. Ilma on täynnä huminaa, sirkutusta ja kikatusta, hyvän päivän henkeä. Päivä on pitkällä ja kesä vielä pidemmällä, mutta minun paikkani, minun Onneni on tässä ja nyt.  Olen tullut tähän kaukaa, muualta, monen mutkan ja murheen kautta, mutta tänne olen ollut matkalla aina, koko ilmoisen ikäni; näille kotirappusille, jotka isäntä minulle rakensi.  Ulkoportaat ovat pelkkää bonusta, hyvän miehen lisä. Arvelimme niiden rakentamisen jäävän suosio...