Kodinpunontaa

Aika on kulunut arvellessa, päivät päätä käännellessä , kuten vanha kansa nohevasti toteaa, mutta pieniä pintahommia isäntä sai sentään talven oloon naperreltua.  Teen töitä kotona, ja vaikka minulla on näppärä työpiste yläkerran makuuhuoneessa, on pöytä siellä seinään päin ja kaukana kaikesta - eli teepannusta, jääkaapista, liskosiskon terraariosta, kotiaskareista ja ennen kaikkea keittiön ikkunasta, jonka takana maailma virtaa ja kylänraitti kohisee.  Autot jurraavat siellä ja nysset purkavat matkustajiaan pysäkille, eläkeläiset asettelevat askeleitaan huolellisesti asfalttia vasten ja lapset pompottelevat ohi reppu hennoilla hartioillaan kuin päivien paino ja tulevaisuus, ja koirat kiskovat isäntäväkeä pulkkana perässään, teinit snäppäävät tukka silmillä ja huulet tötteröllä kun luulevat ettei kukaan näe paitsi minä; ja minä kurkistelen tuvan ikkunanlaidan yli kaikkea tätä ja tunnen kerrankin olevani juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ihan liki tätä kauniina soljuvaa m...

Kesällä kerran löysimme hyvästä tallesta (eli laatikosta, johon on ajan oloon kerrostunut arjen arvoituksellista tauhtaa kuten Tärkeitä Papereita, muistilappuja, -lippuja ja tositteita, laskuja, lukujärjestyksiä, kortteja ja piirustuksia, nuppeja, nappeja, nippeleitä sekä erinäisiä tunnistamattomia kapineita, jotka vain odottavat arkistointia tai roskapöntöttämistä) sileän kirjekuoren ja sen sisältä hieman hyväntahtoista tupaantuliaisvaraa.  - Tässä meillä on kuulkaas listat, totesi isäntä, ja ei kun tuumasta toimeen! Tuumia tosin tarvittiin toistakymmentätuhatta, sillä pelkästään sisäovien ja ikkunoiden kehystämiseen kuluu pauttiaralla 350 metriä listaa. Maailmanpoliittisen tilanteen (ensin kulkutaudin aiheuttaman kodinkunnostusepidemian ja sitten mielivaltaisen hyökkäyssodan) tähden puun arvo on huidellut vuositolkulla lähellä kullan pörssihintaa, joten listahommat eivät ole tätä ennen tulleet kuuloonkaan.  Lisäksi minulla on entisen elämän remppa-askareista sellainen mieli...

Eteinen ilman kaapinovia on väistämättä vähän epäsiisti, ahdas ja riitasointuinen - etenkin meillä, jotka emme konmarita vaatteita tasapainoisiin pinoihin tai kaulaile takkeja henkareihin kuin vanhoja ystäviä, vaan sullomme ne hartiavoimin laatikoihin ja heittelemme kengät sikin sokin popomereen. Tomunharmaa ulkovaateseinä tuntuu kaatuvan päälle heti sisään astiessa, ja joka kerta eteiseen eksyessä sielustani kuuluu vieno riks-raks-poks , kun se rahtusen murtuu. Sieluni ritinä kantautui anopin korviin asti, ja hän lupasi sponsoroida kaapinovien hankintaa. Niinpä sitten odotimme hartaasti koko kevään peiliovien alumiinirunkojen saapumista ja hinnannousua, kunnes joka nippeli, nappeli ja lista oli noudettavissa ja saimme hakea seinäntäydeltä avaruutta kotiin. Ja kylläpä eteinen laajenikin, somistui ja siistiytyi! Ihaillessani toiseen todellisuuteen antavaa peiliseinää tajusin, ettei missään aiemmassa kodissamme ole ollut yhtä komeaa ja ryhdikästä eteistä.  Käytännöllisethän peiliovet...