Kodinpunontaa

Isäntä on laskeskellut vähän taloa ja paneelinloppuja, todennut ne vähiksi ja aloitellut silti uhkarohkeasti pukuhuoneen panelointia.  Pukuhuone on seissyt läpi raksan, muuton ja ensiasumisen romuvarastona ja rytöläjänä, jonne ovat hautautuneet viimeiset purkamattomat muuttolaatikot, harhailevat taulut ja karanneet sukat sekä työkalut, joita voi vielä tarvita, tai sitten ei.  Varsinainen pukuhuone on talomme ensipiirtäjän, arkkitehtuuri- ja insinööritoimisto TMX:n käsialaa. Vuonna 2017 TMX:n pääarkkitehti suunnitteli luonnostemme pohjalta tontillemme optimoidun paritalon ja lisäsi mukaan silauksen luksusta, joita ovat olohuoneen näyttävät paraati-ikkunat, hulppeat makuuhuoneet ja pukuhuone ilman kodinhoitohuoneen tai vessan tarpeistoa, pönttöä tai pesukonetta.  - Kyllä se pönttö pukuhuoneen nurkassa alkaa jossain vaiheessa tympäistä, kuului perustelu erilliselle pukuhuoneelle, ja nappiin muuten kuuluikin!  Niinpä alakerran vessa sijoitettiin eteisen viereen portaiden yhdelle ja pukuhuo

Unelmakeittiömme on viimein valmis - tai no, ainakin käyttö- ja esittelykuntoinen. Yksi ponnahdussalpa, ledivalot ja alasokkelit puuttuvat vielä, mutta niitä eivät laske muut kuin isäntä. Kirsikaksi keittiökakun päälle asetimme välitilalevyt, sillä emme halunneet perinteistä kaakelia. Isäntä olisi tyytynyt pelkkään hirteen, mutta minä halusin väriä ja vaihtelua tasapaksun puun tilalle. Selasin silmät hedelmäpeleinä hyrräten välitilatarroja, joissa vilisevät toinen toistaan herkullisemmat chilit ja sitruunat, puhalluskukat ja kastepisarat, mutta mikään ei tuntunut tasan siltä oikealta kyökkipiian sielunmaisemalta, jota tähyillä tiskatessa ja soppaa soitellessa.  Apu löytyi yllättävältä taholta: tapetista.  Ihastuin jo aika päiviä sitten Four Seasons -kuusenhavutapettiin, ja hetken herkuttelin ajatuksella, että sitä voisi käyttää makuuhuoneessa, kunnes heräsin. Havuja, *kele , eihän niillä voi nukkua, tai unet pistelevät! Keittiön välitilaan, kuusihirren viereen havutapetti sen sijaan so

Talvilomalla jatkoimme hiljoksiin keittiön edistämistä. Pääosa kaapistosta oli loksahdellut paikoilleen jo marraskuussa, mutta pandemiapoliittisista syistä osa keittiötoimituksesta jäi uupumaan, ja noita puuttuvia palasia tupsahteli ovelle tipottain; yksi silloin, toinen tällöin, ja kolmas kotvasen kuluttua.  Onneksi puoliamme piti pätevä ja pitkäjänteinen keittiömyyjä, joka toimitti osia kotiovelle sitä mukaa kun niitä Suomen Ikeaan saatiin. Hän oli suositellut ottamaan keittiötoimituksen kotiin kannettuna, mikä tässä maailmanajassa säästi paitsi lihaksia, myös hermoja. Riskit jampat kantoivat parituhatkiloisen päätoimituksen rallatellen sisään, minkä jälkeen uusi pikkujoulu koitti aina parin viikon päästä, kun posti kiikutti jonkin puuttuvan palikan (60-senttisiä etulevyjä, laatikoiden piiloetulevyjä tai astianpesukoneen etulevyn kiskoja) kuistille.  Kotiinkantomaksu osoittautuikin harvinaisen hyväksi sijoitukseksi, sillä emme kuuna päivänä olisi itse kopeutuneet verkkokaupan saldoje