Kas kuusen latvassa, oksien alla
Harjakaiset antoivat odottaa itseään, ja vaikka kotikuusemme latva nousikin heti maanantaina, uhkasi lähestyvä saderintama vesittää ilon. Säntäsimme tontille iltapäivällä yhtä matkaa ensimmäisen kuuron kanssa ja katselimme, kuinka talonsisäiset päätykolmiot lensivät tihkuisen ilman halki kuin jättimäiset bumerangit. Sade hellitti, samoin huolemme, ja läksimme kotiin - palataksemme jo kohta takaisin, kun sade alkoi naputtaa nopein näpein puuta ja kiveä. Vaikka hirsikehikon yläpää oli koko rakentamisen ajan ollut säältä muovisuojassa ja oli nytkin, lapioimme ja luutusimme vettä kivijalan päältä sydän kainalossa syrjällään ja huolesta piiskuttaen kuin kastunut linnunpoika. Seuraavana päivänä vastaava mestari poikkesi työmaalla tyynnyttelemässä minua, ettei ontelolaataston kastumisella ollut merkitystä, kunhan poistoreiät laattojen päässä ovat auki. Välipohjan ja kellarin lattialla on kaikki maailman aika kuivua, sillä vesi valuu alaspäin ja kellarin lattiassa kosteuspain...