Kodinpunontaa

Kun olimme puhallelleet paksuja pari kuukautta muuton päälle alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin. Mutta vaikka haluja jo kotitarpeiksi olisi, niin isännän aika on vähän kortilla kolmen (3!) työn ohessa. Jostain hän kuitenkin kaivoi illan, jona kaivoi esiin löylyhuoneen työkalujen ja raksatarpeiden alta.  Toisena ehtoona hän kaivoi esiin lattian liuskekivet, ja minä pääsin tiskaamaan kiviä sillä välin, kun hän leikkeli puuttuvat palat löylyhuoneen kolmen seinän lattianostoon.  Eräänä lauantaina isäntä sitten laatoitti löylyhuoneen nurkat, ja minä istuin seinän vierellä neulomassa. Yhtäkkiä välistä hupeni 15 vuotta, ja ailahdin takaisin maailman parhaaseen kerrostalokolmioon, jonka isäntä yhdisti kahdesta kaksiosta, remontoi pinnat ja rakensi keittiön, ja minä vain neuloskelin nurkassa ja nautiskelin kahvia ja Pandan suklaata.  Nyt kissasukupolvi on sylissä vaihtunut, mutta asenne ei - työnteko kiinnostaa meitä: voisimme tuijotella sitä tuntikausia - ja odotan yhdes...

Koko perheemme rakastaa eläimiä, mutta keskimmäisen lapsemme sydämessä on yksi kokonainen kammio varattu kaikenkarvaisille ystäville. Hän viilettää onki kädessä kalojen narrattavana pitkin Pispalan pihoja ja rantoja, kiintyy siiroihin ja sammakoihin, kesyttää heinäsirkan ja korennon, löytää kymmeniä linnunpesiä ja uuden kalalajin, kohtaa karanneen kilpikonnan ja pelastaa pulun pyöröovista ja variksen veden varasta.   Ehdottelin hänen huoneensa tapettiin ötököitä tai kaloja, mutta nähtyään Vallilan karhumetsän oli seinäpaperivalinta kirkas kuin lapsen mieli.  - Joo toi, hän tokaisi sinipohjaiselle Karhunkierrokselle.  Yritin vielä tarjoilla vaaleampaa versiota.  - Ei kun toi sininen.  Asia selvä.  Pikkukarhumme huone on toinen pienemmästä kamarista (eli 11,3 m2) ja seinäkorkeuskin enimmillään vain 3,10 metriä. Huoneen tapetointi oli siis pelkästään kivaa, jahka alkuun pääsi.  Olen alkanut huomata meissä merkkejä taisteluväsymyksestä: kun on painanu...

Sauna on lempihuoneemme ja Perheonnen Edistäjä, vaikka käytämmekin sitä keskimäärin vain kerran viikosssa.  Vuosikymmen sitten yhdistimme keittokomeron ja vessan maailman parhaaksi kerrostalosaunaksi ja aloitimme perheperjantaiperinteen, johon kuuluu tuntitolkutonta, harrasta saunomista, sipsiä ja limppaa sekä saunakahvit töhnäpullalla Hauskojen kotivideoiden ja Avaran Luonnon vavisuttavien kohtaamisten äärellä.  Koska saunapäivä on viikon paras päivä, on saunankin oltava täydellinen, ja isäntä onkin visioinut sitä ties vaikka kauemmin kuin itse taloa. Alun villit unelmat - vapaamuotoinen liuskekivi ulottuisi lattiasta kattoon ja viemärin kohdalla virtaisi kivipuro erivärisestä kivimosaiikista - ovat vuosien myötä tasaantuneet hallitummiksi toteutuksiksi.  Viimeisen haaveen liuskekivikulmahyllyistä nitistin pois vasta laatoitusvaiheessa, kun aloin nillittää, että ne kaventaa kylppäriä, ja pääthän niihin aukee ja kyljet naarmuttuu kun muksut tönii toisiaan ja minä törmyi...

Kodinhoitohuoneen laatoituksen valmistuttua oli minun vuoroni loistaa - eli saumata seinät.  Isäntä riensi päivästä toiseen leipätöissä, harrastuksissa ja oman yrityksensä menoissa, joten minä lompsin illansuussa raksalle, sekoittelin yhden erän saumalaastia ja laapin sen seinään.  Aivan kolmimetriseen katonrajaan en yltänyt - eli tohtinut  - ja se jäikin isännän nakiksi. Seuranani oli usein tyttösemme, jonka joululahjanukkekodin muutimme viimein hänen Omaan Huoneeseensa. Hän viihtyy raksalla jo niin hyvin, että häntä saa taivutella hohtimilla pois.  - Lähdetään kohta. - Eikä! Sä lupasit, että ollaan täällä koko päivä! Mä en ole ehtinyt yhtään leikkiä.  - Kunpa saumaaminen loppui jo.  - Mene sitten vaikka pihatöihin.  No kun nekin on jo tehty! Olen loppukesän aikana setvinyt koko pihan tyhjäksi raksatarpeista ja -roskasta. Viimeiseksi purimme tytön kuormalavoista kyhätyn raksamajan pihan perältä, sillä uusi uljas leikkipaviljongi on noussut kuistin all...