Tiilikaton purku 23.3.2019


Hometalon purku alkoi tiistaina 19.3. iloisesti helähtäen, kun työmiehet poistivat talosta ikkunalasit. Sitten se jäikin seisomaan, sillä sähkölaitos haalautui katkaisemaan sähkön vasta 21.3. Lisäksi tiilikatto osoittautui pulmapeliksi, sillä sen purkaminen ei sisältynyt urakkaan. Olimme tarjoilleet sitä Torissa ilmaiseksi, mutta vähät halukkaat eivät rohjenneet korkealle katolle, ja tokko tiiliä olisi sieltä ehjänä alas saanutkaan.

Erillisenä työnä tiilikaton purku olisi vienyt kahdelta mieheltä 8-10 tuntia, joten hinta nousi tonnin hutikoille. Koska menemme budjetti edellä ja joka tonni lasketaan, päätti isäntä purkaa katon itse - minä en katolle tohdi mistään hinnasta, vaan halvaannun kauhusta jo keittiöjakkaralla seisoessa. 


Isäntä sai ystävältään lainaksi turvavaljaat ja kipusi keskiviikkona 20.3. aloittelemaan katonpurkua. Ainoastaan laitimmaiset tiilet oli naulattu kiinni, muut oli ladottu, joten katon purkaminen oli gorillalapsen leikkiä: helppoa, mutta raskasta heilumista yläilmoissa. Parissa tunnissa isäntä pinosi neljänneksen tiilistä katonharjalle odottamaan viikonloppua, joksi saimme talon sivuun tiiliroskavalavan ja kaksi päivää aikaa purkaa katteen. Minäkin purin yhden kokonaisen katon ulko-oven päältä, sillä siihen pääsi käsiksi käytävän ikkunasta.


Iloksemme lanko tarjoutui talkooavuksi parin tunnin ajaksi, ja niinpä miehet nousivat katolle sumusateisena lauantaina. Isäntä pinosi tiiliä katonharjalla ja lankomies kuistin-, oven- ja autotallin katolla. Minä kantelin hankeen heiteltyjä laattoja kuistin, eteisen ja olkkarin läpi leikkihuoneen ikkunasta roskalavalle. Tiilet painoivat niin, että kaltaiseni kynänkantaja jaksaa haalata niitä kerrallaan tasan kaksi, yhden kummassakin kädessä.


Aamupäivän tihuutteli vettä, ja tuntui, ettei tästä mitään tule, mutta sitten kirkastui, ja työ alkoi luistaa yhdessä tiilien kanssa. Miehet laskettelivat ne kattoa pitkin roskalavalle niin että romina kävi, ja kuudessa tunnissa työ oli tehty. Ellei lanko olisi rientänyt apuun, olisi urakkaan tärväytynyt isännältä toinenkin päivä.


Kun toimisto-oravan heittää raakaan, ruumiilliseen työhön, niin raatojahan siinä uhkaa tulla. Hukin jälkeen isännällä oli vaikeuksia saada käsijarru pois päältä ja sormet suoraksi, ja omenan nostaminenkin sattui. Mutta samaan aikaan kun keho natisi liitoksissaan ja parkui itkuvirttä, liversi sielu oodia ilolle, onnelle, täyttymykselle: nyt se on alkanut, talonpurku!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö