Hiljaa hyvä tulee - ja hermo menee

Odottajan kello käy hiljoksiin, ja viikot vierähtelevät raskaina kuin sammaltavat kivet. Kellarimme seisoo sijoillaan vankkana kuin kivestä hakattu lupaus, mutta yhtä kaikki lupauksena vasta. Viiden viime vuoden aikana olemme totisesti oppineet odottamaan, ja pinnamme on venynyt ja virttynyt kuin vaarinkalsarin kuminauha. Ensin odotimme vuoden ja selvittelimme, että mistä ja miten hometalo on vaurioitunut ja pääsisimmekö sopuratkaisuun myyjän kanssa, sitten odotimme toisen vuoden käräjiä, ja sen jälkeen odotimme ja valmistelimme poikkeamis- ja rakennusluvan hakua puolitoista vuotta. Nyt olemme kesän ajan vartoilleen valmiin kivijalan kanssa hirsikehikkoa. Pientähän pari kuukautta tässä liemessä enää on, mutta kyllä tämä hauduttelu saisi jo riittää. Soppa on valmis, ei kun lusikoimaan! Kattotuolien lisäksi tontille on viime viikkoina tuotu satojen kilojen painoisia tarvikelavoja, joita punnersimme eräänä helteisenä lauantaina pumppukärryillä ja apinanraivolla ylämäkeen so...