Kodinpunontaa

Isäntä jatkoi lauteiden laittelua karvaisten kotitonttujemme suosiollisella & herkeämättömällä avustuksella. Kissat katselmoivat vuoron perään Ylimpinä Rakennusvalvontaviranomaukuisina jalanseisotusta, ruuvinvääntöä ja lauteenvoitelua.  Yllättäen toiseksi ylin laude oli työläin työstää, ja suunnittelussa kuluikin ilta, vähän toista.  Kaltaiseni houkkahattu voisi kuvitella, että otetaan jalka, kaks tai mitämaks neljä, sahataan lautaa määrämittaan, ruuvataan *rumps* ne toisiinsa ja a vot ! siinäpä meillä on kelpo laude!  Ehei. Tasapaksu laudemalli on tylsä. Lauteessa pitää olla lujuutta ja luonnetta, kiva rytmi, hyvä tempo ja sydänpuun sisäistä kauneutta, eivätkä ruuvinpäät tai tukirakenteet saa tietenkään jäädä näkyviin!  Aikansa näprättyään isäntä sai kaikki kriteerinsä täytettyä, ja toinen laude valmistui juuri parahiksi seuraavaan saunaan, ja kaksi alinta jakkaraa kolmanteen.  Minä voitelin vähän joka välissä lauteita parafiiniöljyllä, joka luo lämpökäsite...

Kun olimme puhallelleet paksuja pari kuukautta muuton päälle alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin. Mutta vaikka haluja jo kotitarpeiksi olisi, niin isännän aika on vähän kortilla kolmen (3!) työn ohessa. Jostain hän kuitenkin kaivoi illan, jona kaivoi esiin löylyhuoneen työkalujen ja raksatarpeiden alta.  Toisena ehtoona hän kaivoi esiin lattian liuskekivet, ja minä pääsin tiskaamaan kiviä sillä välin, kun hän leikkeli puuttuvat palat löylyhuoneen kolmen seinän lattianostoon.  Eräänä lauantaina isäntä sitten laatoitti löylyhuoneen nurkat, ja minä istuin seinän vierellä neulomassa. Yhtäkkiä välistä hupeni 15 vuotta, ja ailahdin takaisin maailman parhaaseen kerrostalokolmioon, jonka isäntä yhdisti kahdesta kaksiosta, remontoi pinnat ja rakensi keittiön, ja minä vain neuloskelin nurkassa ja nautiskelin kahvia ja Pandan suklaata.  Nyt kissasukupolvi on sylissä vaihtunut, mutta asenne ei - työnteko kiinnostaa meitä: voisimme tuijotella sitä tuntikausia - ja odotan yhdes...

Härkäviikoilla alkoi tuima talvi ja pakkanen, ja meille tuli palo raivata kellariin tilaa kahdelle kaaralle - omalle ja naapurin - ennen tulipalopakkasia. Koko syksyn autot ovat kytvöttäneet tienposkessa, ja kuurankukat ovat puhjenneet sisälasiin, ovet huurtuneet umpeen ja katoille ovat kasaantuneet hanget korkeat, nietokset.  Huhkimme kellarissa kolme täyttä päivää yksin, kaksin ja naapurin kanssa. Yhtenä päivänä kyyditimme kamaa isännän firmaan ja pelasimme tetristä Tuikitärkeillä, Talletetuilla Tavaroilla - vauvanvaatteilla ja ensileluilla, vohveliraudoilla ja leivinlaudoilla, luistimilla ja liukureilla, johtovyyhdillä ynnä muilla mustilla laatikoilla, joihin on ikuistettu käännekohdat elämänpoluilta, mutta joiden sisältöä ei tiedä erkkikään eikä uskalla edes kurkistaa. Lastasimme lootia kalteviksi torniksi kuormalavoille, joita voi sitten hilailla pumppukärryillä kahakäteen ja kaadella ketterästi. Toisena ja kolmantena päivänä siirtelimme rakennuspuuta, jonka toissasyksynä pela...

Kuhisimme valtavan kamavuoren kuin muurahaiskeon päällä ja aloimme hitaasti asettua sekaiseksi taloksi.  Tuvan lattia oli ladattu pullolleen kamaa, ja alkuun eteisestä mutkitteli lootien lomi kapea polku jääkaapin kautta tiskipöydälle, portaisiin ja sohvatyynyille - sillä sohvaahan meillä ei enää ole. Laskimme muutossa ansaittuun lepoon hometuhonjälkeisen, puhkinuhjatun lahjoitussohvamme Taivaanyrjön - joka oli nimetty värinsä ja edesmenneiden kissojemme oksennuskuorrutusten mukaan - ja pelastimme pari lattiatyynyä töllön ääreen. Kuningasideana oli tapittaa niiltä Netflixiä uuden laiskanlinnan hakuun saakka.  Ajatus on mitämaks mainioin, mutta sisälsi pari muttaa: 1) netti ei toimi, 2) eikä meillä ole mitään mahkuja shoppailla sohvakalustoa! Isännällä on tuhoton tahti ja joulukiire leipätyössä, ja lisäksi hänen tuore firmansa tekee suurta yritysostoa. Kaiken tämän päälle täyteen ammuttu kellari on saatava kuntoon parin viikon aikana, sillä naapuriperhe muuttaa jouluksi kotiin ...