Kodinpunontaa

Unelmakeittiömme on viimein valmis - tai no, ainakin käyttö- ja esittelykuntoinen. Yksi ponnahdussalpa, ledivalot ja alasokkelit puuttuvat vielä, mutta niitä eivät laske muut kuin isäntä. Kirsikaksi keittiökakun päälle asetimme välitilalevyt, sillä emme halunneet perinteistä kaakelia. Isäntä olisi tyytynyt pelkkään hirteen, mutta minä halusin väriä ja vaihtelua tasapaksun puun tilalle. Selasin silmät hedelmäpeleinä hyrräten välitilatarroja, joissa vilisevät toinen toistaan herkullisemmat chilit ja sitruunat, puhalluskukat ja kastepisarat, mutta mikään ei tuntunut tasan siltä oikealta kyökkipiian sielunmaisemalta, jota tähyillä tiskatessa ja soppaa soitellessa.  Apu löytyi yllättävältä taholta: tapetista.  Ihastuin jo aika päiviä sitten Four Seasons -kuusenhavutapettiin, ja hetken herkuttelin ajatuksella, että sitä voisi käyttää makuuhuoneessa, kunnes heräsin. Havuja, *kele , eihän niillä voi nukkua, tai unet pistelevät! Keittiön välitilaan, kuusihirren viereen havutapetti sen ...

Talvilomalla jatkoimme hiljoksiin keittiön edistämistä. Pääosa kaapistosta oli loksahdellut paikoilleen jo marraskuussa, mutta pandemiapoliittisista syistä osa keittiötoimituksesta jäi uupumaan, ja noita puuttuvia palasia tupsahteli ovelle tipottain; yksi silloin, toinen tällöin, ja kolmas kotvasen kuluttua.  Onneksi puoliamme piti pätevä ja pitkäjänteinen keittiömyyjä, joka toimitti osia kotiovelle sitä mukaa kun niitä Suomen Ikeaan saatiin. Hän oli suositellut ottamaan keittiötoimituksen kotiin kannettuna, mikä tässä maailmanajassa säästi paitsi lihaksia, myös hermoja. Riskit jampat kantoivat parituhatkiloisen päätoimituksen rallatellen sisään, minkä jälkeen uusi pikkujoulu koitti aina parin viikon päästä, kun posti kiikutti jonkin puuttuvan palikan (60-senttisiä etulevyjä, laatikoiden piiloetulevyjä tai astianpesukoneen etulevyn kiskoja) kuistille.  Kotiinkantomaksu osoittautuikin harvinaisen hyväksi sijoitukseksi, sillä emme kuuna päivänä olisi itse kopeutuneet verkkokaupa...

Kuhisimme valtavan kamavuoren kuin muurahaiskeon päällä ja aloimme hitaasti asettua sekaiseksi taloksi.  Tuvan lattia oli ladattu pullolleen kamaa, ja alkuun eteisestä mutkitteli lootien lomi kapea polku jääkaapin kautta tiskipöydälle, portaisiin ja sohvatyynyille - sillä sohvaahan meillä ei enää ole. Laskimme muutossa ansaittuun lepoon hometuhonjälkeisen, puhkinuhjatun lahjoitussohvamme Taivaanyrjön - joka oli nimetty värinsä ja edesmenneiden kissojemme oksennuskuorrutusten mukaan - ja pelastimme pari lattiatyynyä töllön ääreen. Kuningasideana oli tapittaa niiltä Netflixiä uuden laiskanlinnan hakuun saakka.  Ajatus on mitämaks mainioin, mutta sisälsi pari muttaa: 1) netti ei toimi, 2) eikä meillä ole mitään mahkuja shoppailla sohvakalustoa! Isännällä on tuhoton tahti ja joulukiire leipätyössä, ja lisäksi hänen tuore firmansa tekee suurta yritysostoa. Kaiken tämän päälle täyteen ammuttu kellari on saatava kuntoon parin viikon aikana, sillä naapuriperhe muuttaa jouluksi kotiin ...