Nipperöintiä
Oi kuinka voi yksi työmaaovi pienen rakennuttajan mieltä ilahduttaa! 9.7. oli tonttu tuonut sen tontille ja jättänyt järeän käyntikortin Mammuttihirrestä. Joku - tuo tonttu tai kellarin rakennusporukka - oli myös hionut kivijalan ja hirren yhtymäkohdan. Se pitäisi vielä tasoitella laastilla, ettei betonin päälle jäisi koloja veden kerääntymiskulhoiksi. Isäntä nikkaroi laajennusmuotin tukipilarin tassuille ja minä harjotin arkeologisia rakennusjäte- ja aarrekivikaivantoja esikoisen kanssa läntisellä sivupihalla. Kalvoimme esiin aitamuuria, joka sijaitsee tontin länsinurkassa, kahden kadun kulmassa ja pitäisi poistaa, jotta autotalliin mahtuisi ajamaan. Muuri lie valettu 50-luvulla vanhan talon valmistuessa ja on niin aimo köntti betonia, ettei sitä oikein itse rälläkällä tai iskuporakoneella murskaa. Meitä ei hotsittaisi palkata urakkaan purkufirmaa, kun kyse on metrin hukkapätkästä ja suurimman osan hommasta pystyisi kyllä itse tekemään. 13.7. isäntä leipaisi betonikak