Kodinpunontaa

Sitä alkaa pieni ihminen kummasti kiriä kuin sika juoksuaan, kun taivaanrannassa häämöttää määränpää eli koti.  Alakerran lattialaatoituksen jälkeen isäntä ei voinut enää väistellä vääjäämätöntä, vaan kodinhoitohuoneen seiniä oli pakko ryhtyä kaakeloimaan. Lattian hän oli laatoittanut ohimennen, rivi kerrallaan jo kesällä, kun alakerran vessan seinälaatoituksesta jäi jämälaastia eikä sitä hennonut heittää hukkaan, vaan aputilan lattiaan.  Seinälaatoituksen hän oli tarkoituksella jättänyt sokeriksi - tai happameksi palaksi - pohjalle, sillä sanojensa mukaan hän  v i h a a  kaakelointia. Mutta köyhällä ei ole vara kranttuilla, tai jääpi koti kesken.  Odottelu on parhaimmillaan luova tila, ja pakon edessä itsestään voi löytää uusia taitoja. Vaikka isäntä on ihmemies, on häntäkin vain yksi - ja parempi ehkä niin, kun hän seisoo kädet kyynärpäitä myöten kurassa ja survoo kaakeleita kodarin seiniin kiroillen kuin turkkilainen. Loppusuoralla on eri kiva, jos raksa eten...

  Olisipa meilläkin koti , kumisi typertyneessä päässäni viisi vuotta sitten, kun hometalo oli tuhonnut meiltä kaiken maallisen, kodin ja terveyden, ja luurasimme ensin evakossa sukulaisten nurkissa ja sitten vuokrayksiössä. Tuona mustana syksynä kyläilin kodissa, jossa oli upouusi, uljas Ikean keittiö, ja hartaalle toiveelleni kirkastui uskalias jatko: Olisipa meilläkin koti ja oma keittiö, vaikka sitten Ikeasta! Olen ollut unelmalleni uskollinen, emmekä lopulta edes harkinneet keittiötoimittajaksi muita kuin Ikeaa. Muiden silmissä moinen massakeittiö voi olla kardinaalimunaus majesteettiseen hirsitaloon, mutta me olemme ryömineet kohti omaa keittiötä syvältä - yhden hometalon, kahden rakennuskiellon ja yhden talotehtaan konkurssin kautta. Meille ikioma keittiö on oikea onnenkantamoinen ja Ikea suurinta luksusta!   Mikäli blogikuvastoa on uskominen, moni rakennuttaja tilaa keittiön yhtä aikaa talopaketin kanssa. Kuinka ne osaa ja uskaltaa, minä äimäilin, ja sain onneksi ...

Tuvan lattian laattavalinta on ollut monikahta matka; varsinainen pyhiinvaellus, jonka aikana olemme edenneet näennäisesti vain vaaksan, mutta sisäisesti sitäkin enemmän.  Olemme taivaltaneet ylängöillä kauan (koko kuluvan vuoden) ja tähyilleet kaukaisuuteen, sivu pilvien (olisipa laatta yhtä utuista ja elävää), ohi vuosien (kestääkö valinta aikaa, vai kyllästyykö siihen tuota pikaa) ja yli ennakkoluulojemme (voiko olkkarin lattiaa ylipäänsä laatoittaa, vai onko se kova, kylmä ja kumea?!). Kilvoittelustani lattiamateriaalin valinnassa olen kirjoittanut tänne .  Etsimme talvella laattoja aputilojen seiniin, kun kohtasimme HS-Laatassa Terratintan rektifioidun Stone Nature -laatan sävyssä Salt. Se oli siinä! Kauniimpaa lattialaattaa en ole ikänäni nähnyt. Laatan pintakuvio on samaan aikaan sekä rakeista että tyyntä, kuin kalliolle heitettyä suolaa, eikä se - kuten valkeat laatat yleensä - taita ruskeaan, vaan harmaaseen. Laatta on parhaimmillaan isona (60x60 cm) avarassa tilassa,...

Isäntä jatkoi sitkeästi sisä- ja minä ulkotöitä: katon panelointia ja halontekoa.  Isännällä oli apuna isänsä ja minulla nytky-, rouva- eli pistosaha, joka on juuri tarpeeksi turvallinen kaltaiseni huithapeltajan kurvailuun.  Polttopuumotit vajuivat pihan perältä vähä kerrallaan, ja eipä aikaakaan, kun neljästä pinosta on pystyssä enää yksi, Pis(pal)an horjuva torni, jonka sirklaukseen tarvitaan sirkkelin lisäksi joku minua kylmähermoisempi ja vakaakätisempi kaveri.  Valkea kattopaneeli kohotti portaikon ja yläaulan tunnelmaa ainakin metrillä ylöspäin, ja sama kävi yläkerran kodinhoitohuoneessa.  Sinne oli alun perin suunnitteilla laskettu katto, mutta miksi ihmeessä , kysyi isäntä ja korotti kattopaneloinnin saksiristikon tasolle. Nyt meillä on yläkerrassa komea kakkakatedraali! Ostimme valtaosan edullisesta, kakkoslaatuisesta kattopaneelista jo keväällä ja haimme täydennystä eteisen kattoon vasta nyt. Köyhän halvanostelu alkoi kostautua, kun selvisi, että aiempi pa...