Kodinpunontaa

Paraativessamme on ollut luonnontilassa - eli raksatöiden sivutoimipisteenä ja rytöläjänä rempallaan - nyt kymmenen kuukautta. Nurkissa on pyörinyt sulassa sekamelskassa sahoja, teriä, akkuporakoneita, kattopaneelia, maskeja, moppeja, vanuneita villasukkia ja parittomia hanskoja, pehmoja, aarrekiviä ja -keppejä, sankoja, savikuutio ynnä muuta tuiki tarpeellista tarvekalua.  Poistoilmalämpöpumppu humisee ovensuussa nostattamassa tunnelmaa kattoon, jota ei ole, ja kenties siksi hotelli Helpotuksen asiakkaat ovat jonottaneet mieluummin yläkerran vehreän viihtyisään vessakeitaaseen, jossa luonnonvalo lipuu viherkasvien lomasta ja ikkunan takana kurluttaa pulu.  Yhtenä pyhänä isäntä sitten otti naulapyssyn kauniiseen käteensä ja alkoi pimautella. Ja kas, siinäpä meillä onkin kelpo katto!  - Nyt tämä huone on iloisen näköinen! Tuntuu ihan luksukselta, keskimmäinen lapsemme loihe lausumaan, ja kyllä!  Valkoinen katto kirkastaa ihmeesti aputilankin ilmettä, kun katossa eivät enää luikertele nä

Viime aikoina pienimuotoinen rakennustoimintamme on tähdännyt lähinnä putki- ja sähkötöiden edistämiseen. Niiden vuoksi on vähän kokoiltu keittiötä, sahailtu ja öljytty laminaatti- ja massiivipuutyötasoja, vedelty ledinauhaa, laatoitettu ja saumattu välitilaa, paneloitu kattoa ja kurvailtu kaasupäänä kahakäteen pitkin Pirkanmaata ostelemassa sitä sun tätä tuiki tärkeää.  Kaman etsintä, keräily ja kuljettelu vie ällistyttävän paljon tehokasta työaikaa. Eräänä iltana mummu vei lapset elokuviin, ja mitä tekevät valtoimilleen päässeet vanhemmat?!  Nahistuvat kasaan ajellessaan etsimässä työtasoja ja lavuaareja ja hanoja ja allaskaappeja ja sahanteriä ja paneelia ja postilaatikoita ja jyrsijäverkkoa ja elämän tarkoitusta. Lopulta kaikki muu jälkimmäistä lukuunottamatta löytyikin - se luiskahti varmaan jonnekin keskikonsolin ja etupenkin väliin pauttiarallaa Pirkkalan takamailla. Ehkä lapset poimivat sen palattuaan kumimatolta rikkinäisen tikkarin ja nuhjuisen Ankkarin alta.  Isännän kokoill

Isäntä on ottanut viime kuukausina raksalomaa leipätyöstään viikon silloin, toisen tällöin. Motoksemme on muotoutunut s itä saa mitä tekee , sillä työmaalla tapahtuu tasan se, mitä me panemme tapahtumaan. Odottamaton loikka valmistalopaketin rakennuttajasta puolipitkän talon rakentajaksi on sujunut ihmeen luontevasti, sillä isäntä on tekijämies, joka pohtii ensin mitä tekee, ja sitten tekee, ja sillä siisti ja hyvä. Nyt tammikuun raksaviikolla huomasin ensi kertaa isännän turhautuvan - ei niinkään tekemisen määrään, joka on kerta kaikkiaan tolkuton, vaan - ajanpuutteeseen. Ihailen isännän kartanlukutaitoja; hän on koko ajan kärryllä siitä, mitä voi, kannattaa ja pitää tehdä seuraavaksi, ja kaiken päälle vielä osaakin tehdä sen! Mutta koko ajan takavasemmalta tupsahtelee eteen työvaiheita, joita ensikertalainen ei ole osannut ennakoida tehtäväksi juuri nyt. Ne syövät päiviä pois suunnitellusta työstä ja kylmäävät. Esimerkiksi tällä raksaviikolla isäntä on valmistellut ves