Kodinpunontaa

Isäntä jatkoi lauteiden laittelua karvaisten kotitonttujemme suosiollisella & herkeämättömällä avustuksella. Kissat katselmoivat vuoron perään Ylimpinä Rakennusvalvontaviranomaukuisina jalanseisotusta, ruuvinvääntöä ja lauteenvoitelua.  Yllättäen toiseksi ylin laude oli työläin työstää, ja suunnittelussa kuluikin ilta, vähän toista.  Kaltaiseni houkkahattu voisi kuvitella, että otetaan jalka, kaks tai mitämaks neljä, sahataan lautaa määrämittaan, ruuvataan *rumps* ne toisiinsa ja a vot ! siinäpä meillä on kelpo laude!  Ehei. Tasapaksu laudemalli on tylsä. Lauteessa pitää olla lujuutta ja luonnetta, kiva rytmi, hyvä tempo ja sydänpuun sisäistä kauneutta, eivätkä ruuvinpäät tai tukirakenteet saa tietenkään jäädä näkyviin!  Aikansa näprättyään isäntä sai kaikki kriteerinsä täytettyä, ja toinen laude valmistui juuri parahiksi seuraavaan saunaan, ja kaksi alinta jakkaraa kolmanteen.  Minä voitelin vähän joka välissä lauteita parafiiniöljyllä, joka luo lämpökäsite...

Löylyhuoneen paneloinnin jälkeen isäntä pääsikin jo lauteille - tai rakentamaan niitä. Hän on jo kauan hahmotellut lauteiden mallia, mutta vasta kun seinä- ja kattopanelointi oli paikoillaan, kirkastui näkemys ja kaikki turha karsiutui pois. Alun massiivinen laudetyyli vaihtui keveämmäksi ja ilmavammaksi, japanilaismalliseksi visioksi.   Entisessä elämässä isäntä askarteli meille maailman parhaan kerrostalosaunan, jossa oli lasiseinä ja ikkuna löylyhuoneessa, seinät lämpökäsiteltyä tervaleppää ja lauteet lämpökäsiteltyä haapaa, lauteiden kulmissa puupunosta, ja kaiken kruununa iki-ihana Iki-kiuas.  Samaa halusimme nytkin; miksi vaihtaa pois parhaasta? Niinpä emme uudistuneet lainkaan, vaan asennutimme pesu- ja löylyhuoneen väliin lasiseinän, hankimme lauteisiin lämpökuivattua haapaa ja nurkkaan taas kiukaista kiukaimman, lempeälöylyisen, täydellisen Iki-kiukaan.  Yhtenä pyhänä isäntä sitten rakensi U-mallisen ylälauteen, ja jylhässä talossa se asettuu vavauttavan ylö...

Kuhisimme valtavan kamavuoren kuin muurahaiskeon päällä ja aloimme hitaasti asettua sekaiseksi taloksi.  Tuvan lattia oli ladattu pullolleen kamaa, ja alkuun eteisestä mutkitteli lootien lomi kapea polku jääkaapin kautta tiskipöydälle, portaisiin ja sohvatyynyille - sillä sohvaahan meillä ei enää ole. Laskimme muutossa ansaittuun lepoon hometuhonjälkeisen, puhkinuhjatun lahjoitussohvamme Taivaanyrjön - joka oli nimetty värinsä ja edesmenneiden kissojemme oksennuskuorrutusten mukaan - ja pelastimme pari lattiatyynyä töllön ääreen. Kuningasideana oli tapittaa niiltä Netflixiä uuden laiskanlinnan hakuun saakka.  Ajatus on mitämaks mainioin, mutta sisälsi pari muttaa: 1) netti ei toimi, 2) eikä meillä ole mitään mahkuja shoppailla sohvakalustoa! Isännällä on tuhoton tahti ja joulukiire leipätyössä, ja lisäksi hänen tuore firmansa tekee suurta yritysostoa. Kaiken tämän päälle täyteen ammuttu kellari on saatava kuntoon parin viikon aikana, sillä naapuriperhe muuttaa jouluksi kotiin ...

Sauna on lempihuoneemme ja Perheonnen Edistäjä, vaikka käytämmekin sitä keskimäärin vain kerran viikosssa.  Vuosikymmen sitten yhdistimme keittokomeron ja vessan maailman parhaaksi kerrostalosaunaksi ja aloitimme perheperjantaiperinteen, johon kuuluu tuntitolkutonta, harrasta saunomista, sipsiä ja limppaa sekä saunakahvit töhnäpullalla Hauskojen kotivideoiden ja Avaran Luonnon vavisuttavien kohtaamisten äärellä.  Koska saunapäivä on viikon paras päivä, on saunankin oltava täydellinen, ja isäntä onkin visioinut sitä ties vaikka kauemmin kuin itse taloa. Alun villit unelmat - vapaamuotoinen liuskekivi ulottuisi lattiasta kattoon ja viemärin kohdalla virtaisi kivipuro erivärisestä kivimosaiikista - ovat vuosien myötä tasaantuneet hallitummiksi toteutuksiksi.  Viimeisen haaveen liuskekivikulmahyllyistä nitistin pois vasta laatoitusvaiheessa, kun aloin nillittää, että ne kaventaa kylppäriä, ja pääthän niihin aukee ja kyljet naarmuttuu kun muksut tönii toisiaan ja minä törmyi...