Kodinpunontaa

Isännän tumppuja kutkuttelisi urakoida sisätyöt valmiiksi, sillä muuttopäivä alkaa häämöttää jo lupaavasti taivaanrannassa. Ensin hän uumoili sitä kesäksi, sitten syksyksi, ja nyt toivoskelen, josko pääsisimme jouluksi kotiin - vaikka ehtiihän tuota ensi vuonnakin.  Talonrakennus on nelikanttista puuhaa: tarvitaan 1) aikaa, 2) rahaa, 3) tahtoa ja 4) taitoa. Yhden tai kahden vaje on korvattava muilla; ellei aikaa tai taitoa ole, voi työn aina teettää muhkealla massilla, mutta jos kukkaro kurnii tyhjyyttään, niin sitten on osattava askaroida itse ajan kanssa. Jos sekä aikaa että rahaa uupuu - kuten meillä - niin muuttopäivää ei voi hakata kiveen, tai niillä kivillä voi sitten heitellä leipiä iltojensa iloksi ajalla, jota ei ole.  Niinpä asetin ukaasin: kuisti-parvekepönttö on askarreltava valmiiksi vielä hyvän sään aikana loppukesällä, sillä ei sitä nikkaroi erkkikään syyssateissa, rystyset kylmänkyhmyillä. Isäntä kuunteli järjen ääntä pitkin hampain, heitti hyvästit sisätöille ...

Tällä viikolla työ tyssäsi kuin tennispallo hihaan. Alkuun meillä oli apuna pari isännän kaveria sulkemassa alakerran väliseiniä ja villoittamassa yläkertaa. Seinä luo alakertaan kummasti yhtenäisyyttä ja sitoo olohuonetta ja keittiötä yhteen. Minä olen pöyhinyt kahdenlaista villaa: sukkalankaa ja kivivillaa.  Eristin omin pikku kätösin yläkerran aulan ja tyttären huoneen seiniä, ja samoin käpälin tikuttelin työmaasukat kiitokseksi isännän kaverille, joka on lukemattomia kertoja rientänyt avuksi villoitukseen ja seinäntekoon.  Sitten tennispallo vierähti isännän vasempaan hihaan, koteloitui kyynärpäähän ja seisautti työmaan. Kipu on kuulemma juilinut kädessä jo pari viikkoa ja pahentunut pikku hiljaa, mutta isäntä on painanut pääkkönä menemään, sillä urakka lepää yksin hänen varassaan, aika on rahaa ja maali niin lähellä. Nyt kiireet kauas karkaavat, eikä isännän auta kuin lepuuttaa tenniskyynärpäitään - sillä eiköpä vain toinen pallo muljahtanut oikeaan ...

Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna pihalle mönki jälleen dino, ja isäntä loikkasi sen niskaan kuin lohikäärmeratsastaja konsanaan. Tänä vuonna talvea ei tulekaan, ja nietosten sijaan maan yllä hautuu hyytävä, hirveä sumu kuin kylmä hiki ja viimeinen henkäys. Emme ehtineet syksyllä maalata taloa tuoreeltaan, mutta pitkille sivuille isäntä sentään veteli homeentappoaineen kun hirsimiesten rakennustelineet olivat vielä pystyssä. Päätykolmioihin eivät mitkään telineet piisaa ja niiden käsittely jäi, kunnes luonnottoman sumun ja tuhun täyttäessä pimeät päivät päätimme, että nyt jos koskaan! Niinpä koko talo on nyt käsitelty homeentappajalla vartomaan kesää, jotta saisimme lukittua värivalinnan ja maalattua julkisivut. Saimme taas pari kaveria apukäsiksi, ja nostelimme samoilla tulilla ja dinolla kipsilevyjä yläkertaan, jotta seinät ja lattiat voisi levyttää loppuun. Myös parvekkeen ovet hytkähtivät paikoilleen; tähän saakka kylmää ovat torjuneet ja oven virkaa ajaneet pelkät ...