Kodinpunontaa

Tuvan lattian laattavalinta on ollut monikahta matka; varsinainen pyhiinvaellus, jonka aikana olemme edenneet näennäisesti vain vaaksan, mutta sisäisesti sitäkin enemmän.  Olemme taivaltaneet ylängöillä kauan (koko kuluvan vuoden) ja tähyilleet kaukaisuuteen, sivu pilvien (olisipa laatta yhtä utuista ja elävää), ohi vuosien (kestääkö valinta aikaa, vai kyllästyykö siihen tuota pikaa) ja yli ennakkoluulojemme (voiko olkkarin lattiaa ylipäänsä laatoittaa, vai onko se kova, kylmä ja kumea?!). Kilvoittelustani lattiamateriaalin valinnassa olen kirjoittanut tänne .  Etsimme talvella laattoja aputilojen seiniin, kun kohtasimme HS-Laatassa Terratintan rektifioidun Stone Nature -laatan sävyssä Salt. Se oli siinä! Kauniimpaa lattialaattaa en ole ikänäni nähnyt. Laatan pintakuvio on samaan aikaan sekä rakeista että tyyntä, kuin kalliolle heitettyä suolaa, eikä se - kuten valkeat laatat yleensä - taita ruskeaan, vaan harmaaseen. Laatta on parhaimmillaan isona (60x60 cm) avarassa tilassa,...

Isäntä on aina luppoajalla sliippaillut - eli paklannut/kitannut - seiniä, sillä se on tehokas tapa pitää mieli nöyränä ja häntä maassa, jos tunnelma uhkaa nousta liian korkealle ja usko omiin kykyihin kihahtaa hattuun. *Paklauksessa ja hionnassa* kun voi vain epäonnistua: aina johonkin jää ruma ruttu, lommo tai kuhmu, johon ainakin isännän silmä sairastaa, ja uusiks meni! kunnes *toistetaan alusta*. Jossain vaiheessa minä olen liittynyt työvaiheeseen mukaan maalipurkin ja telan kanssa ja rullaillut menemään pitkin seiniä. Ensimmäisen pohjamaalikerroksen jälkeen seinien topografiasta paljastuu aina uusia pinnanmuotoja, railoja ja kraatereita kitattavaksi - ellei sitten ratkea kittaamaan ihan muita asioita. Kylmän koronakesän hyviin voi lukea sen, että kun heinäkuussa on syyskuun sää (+11 astetta, tuima tuuli ja sadekuuroja vaakasuorassa), niin sisätyöt maistuvat mansikoilta eikä mieli pala rannalle. Niinpä minäkin olen tehnyt pitkää ja tiuhaa päivää raksal...

Huhtikuun lopussa pääsimme viimein valitsemaan sisäpintoja myytävälle puolelle - oman puolen nikkaroimme sitä mukaa kun aika, rahat ja rahkeet riittävät. Olimme sommitelleet K-rautakäyntiä kalenteriin jo kuukauden päivät, mutta aina se oli kariutunut johonkin - ajanpuuteeseen, hometalon tiilikaton purkuun tai asbestikriisiin - enkä ollut valmis unelmoimaan uudesta ennen kuin painajainen olisi päreinä. Nyt oli. Olimme kesän 2018 asuntomessuilla mittailleet vieroksuen mustia keittiöitä, tummanpuhuvia kylpyhuoneita ja saunoja kuin hautoja. Musta oli uusi valkoinen, mutta meidän silmäämme niin tunkkainen, ettemme voineet harkita sitä edes myyntipuolelle. Kiinteistövälittäjä oli onneksi vinkannut meille, että valkoinen on varma valinta ja perusmateriaalit pop: ostajat etsivät yksinkertaista peruspintaa, jota voi oman maun mukaan höystää mieleiseksi. Omat mieltymykseni ovat vuosien varrella eläneet ja jalostuneet. Isännän vahva suosikki on sisustuksessa aina ollut (maalarin)valko...