Kodinpunontaa

Isäntä teki pensselitempun ja neljässä päivässä tuli koko talo  maalattua. Sudittavaa pinta-alaa on n. 300 neliömetriä, joten tahti oli suunnilleen sivu päivässä, toista parhaassa. Sään suhteen meillä kävi satumainen säkä, eikä koko helapyhänä satanut pisaraakaan. Kolea kevätsää taittui neljässä päivässä vehreäksi kesäksi: helatorstaina isäntä liehui nostimen päässä kuin viluinen lippu salossa, mutta parin päivän päästä pitikin jo hiki päässä väistellä auringon helotusta niin, että länsiseinusta jäi parhaana päivänä puolitiehen, kun sitä ei voinut paahteessa maalata. Minä kantelin ruokaa, kahvia ja siivoilin vähän pihaa, mutta enimmäkseen suhtauduin työnäytökseen kissamaiseen tapaan: Työnteko kiinnostaa minua. Voisin tuijotella sitä tuntikausia. En ollut ainoa. Naapurit, kylänmiehet ja ohikulkijat todistivat hidasta, mutta määrätietoista taikatemppua, jolla raksa muuttui taloksi, ja millaiseksi! Väri on aivan nappi, hitti ja helmi! Ohikulkijat kehuivat sävyä solke...

Operaatio Talonmaalaus on odottanut lähtölaukausta koko kevään. Varasimme jo vapuksi henkilönostimen, mutta jouduimme sateen suulla perumaan sen. Sitten olemmekin vartoneet poutaviikonloppua kuin lintu uutta päivää, mutta tirppa on saanut värjötellä räntäsateessa kylmissään, sillä joka pyhäksi on ennustettu +4 astetta ja vettä vaakasuorassa, ja hyvät yrityksemme ovat menneet mynkään yksi kerrallaan. Kunnes koitti heleä helatorstai, ja viikonlopuksi ennusteltiin poutaista ja lämpenevää maalaussäätä. Viime syksynä, kun hirsimiesten telineet olivat vielä pystyssä, isäntä käsitteli Virtasen Homeentappajalla pitkät ulkoseinät, ja vähän päästä siitä päätyseinätkin, kun niihin alkoi syyskasteilla kehittyä mustia homekesakoita. Nyt keväällä auringon parantava ultraviolettivalo on paistanut valtaosan pilkuista pois, ja loput lähtevät samalla Virtasen tehotökötillä, joka pesee ja desinfioi puun pinnan maalauskuntoon. Luulimme jo syksyllä valinneemme taloon juuri sen oikean...

Isäntä jatkaa Sisufoksen sitkeydellä seinien lipomista ja hieromista - tai sliippaamista, kittaamista tai paklaamista. Siinä piisaakin työstämistä, sillä pelkästään yläkerrassa kipsilevyseiniä on kymmenen, ja pannaan vielä ilmanvaihdon kotelointi kaupan päälle! Senkin he muuten tekivät, isäntä ja luottomies. Kaveri leikkasi levyt ja isäntä levytti koteloinnin, ja yhtäkkiä makuuhuoneemme asettui seiniensä sisään kuin taulu raameihinsa. Tähän huoneeseen me kerran muutamme, tuossa seisoo työpöytä, tuossa minä nukun ja aamuisin aurinko taittaa hennon siipensä verhon raosta sisään ja uninen tomu keijuu ilmassa kuin untuva, ja kissat maukuvat parvekkeen ovella, jonottavat pavinjongiinsa, ja lähellä kirskuu pääsky. Urakan edistyminen lepää yksin isännän varassa, eikä ainoastaan siksi, että menetimme äärimmilleen kiristetystä budjetistamme useita kymppitonneja talotehtaan konkurssissa. Meillä ei ole nyt varaa maksaa työstä, jonka isäntä taitaa itsekin tehdä. Toinen, vähintään...

Isäntä pääsi taas vaihteeksi levyttämään, tällä kertaa seinää ja lattiaa. Portaikon pielestä puuttui pikkuinen pala seinää, ja siinä piisasikin taas älypeliä askerreltavaksi. Rappusista piti irrottaa astinlautoja ja pohtia, mihin levy kannattaa kiinnittää ja mihin ei, miten mikäkin seinä laskee ja kuu nousee, ja mikä onkaan maan kallistuskulma chakroihin verrattuna... Vaan niin on aulan seinät nyt kokonaan levytetty, ja myös yläkerran lattia levyvalmistui! Makuuhuoneen nurkasta on uupunut pari viimeistä kipsilevyä ja meiltä aikaa. Kun ne saatiin yksi kerrallaan hankittua, sotkin minä taas kuran ja isäntä leipoi sen paikoilleen. Ilmassa oli melkein suuren perhejuhlan tuntua, kun nostimme ja tamppasimme viimeisen lattialevyn paikoilleen - melkein; sitten isäntä kipusi taas yläpohjaan vetelemään johtoja ja juhla hukkui kivivillaan ja ketutukseen. Kaksi iltaa hän ryömi ahtaassa yläpohjassa pää kolhuilla, silmät ja suu täynnä eristevillaa ja paini esoteeristen putkien, piu...

Talomme on kurotellut koko talven vähän varpaillaan, sillä olohuoneiden ikkunoiden alle on jäänyt vain puolikas varvi hirttä. Kun aloimme vapun alla haaveilla ulkomaalauksesta, oli aika laskea talo pois piipiltään. Haimme jo piirustuspöydällä inspiraatiota paritalon ulkonäköön Pispalan rakennustapaohjeesta, jossa suositaan matalaa kellaritilaa. Jätimme kellarin yhtä harkkokertaa matalammaksi, ja vaikka autohallitilan sisäkorkeus on vain 2,3 metriä ja sekin osittain maan alla, tuntuu kivijalka silti kadulta katsottuna korkealta kuin kiinanmuuri. Niinpä kellariin piirrettiin silmänkääntötempuksi helmalaudoitus eli kaksi hirsivarvia korkea kuusipaneeli, joka madaltaa kivijalkaa ja asettaa talon tanakammin paikoilleen. Äimäilimme jo syksyllä yhdessä hirsimiesten kanssa paneelin kiinnitystä betoniin (että miten tehdä se ilman että ruuvinkannat jäävät näkyviin) sillä heidän oli tarkoitus helmalaudoittaa talo - mutta meillehän sekin rasti sitten talotehtaan konkurssissa j...