Kodinpunontaa

  Hyvä Tuomas joulun toi ja meille parhaan yllätyslahjan! Kellarin lvi-katsemuksen ja naapurin käyttöönottotarkastuksen yhteydessä suoritettiin myös paritalomme loppukatselmus, ja mitä ihmettä?! Se meni läpi! Parilla ehdolla varustettuna - ulkorappusten kaiteet ja teknisen tilan seinä tulee tehdä ensi tilassa valmiiksi - mutta menipä kuitenkin! Kuluva vuosi on ollut tiivistä, sitkasta kuusta porautua läpi, etenkin isännälle. Tänä karmeana koronavuonna hän on rakentanut leipätyön ohella puolikkaan talon hirsitalotehtaan konkurssin jälkeen, käynnistänyt tuoreen yrityksensä toiminnan ja perustanut uuden, ja hieronut isot yrityskaupat koneistoksi kaiken taustalle. Me muut olemme yrittäneet pysyä kyydissä parhaamme mukaan, vaikka välillä päätä on  huimannut hirmuinen tahti ja sydäntä tahmeassa korona-arjessa tamparointi.  Siinä sivussa minä olen ylittänyt itseni ainakin A-tikkaiden mitalla opetellessani upouusia taitoja: saumausta, laminointia ja tapetointia. Lapset ovat kasva...

Kuhisimme valtavan kamavuoren kuin muurahaiskeon päällä ja aloimme hitaasti asettua sekaiseksi taloksi.  Tuvan lattia oli ladattu pullolleen kamaa, ja alkuun eteisestä mutkitteli lootien lomi kapea polku jääkaapin kautta tiskipöydälle, portaisiin ja sohvatyynyille - sillä sohvaahan meillä ei enää ole. Laskimme muutossa ansaittuun lepoon hometuhonjälkeisen, puhkinuhjatun lahjoitussohvamme Taivaanyrjön - joka oli nimetty värinsä ja edesmenneiden kissojemme oksennuskuorrutusten mukaan - ja pelastimme pari lattiatyynyä töllön ääreen. Kuningasideana oli tapittaa niiltä Netflixiä uuden laiskanlinnan hakuun saakka.  Ajatus on mitämaks mainioin, mutta sisälsi pari muttaa: 1) netti ei toimi, 2) eikä meillä ole mitään mahkuja shoppailla sohvakalustoa! Isännällä on tuhoton tahti ja joulukiire leipätyössä, ja lisäksi hänen tuore firmansa tekee suurta yritysostoa. Kaiken tämän päälle täyteen ammuttu kellari on saatava kuntoon parin viikon aikana, sillä naapuriperhe muuttaa jouluksi kotiin ...

  Niin koitti Suuri Muutto. Kun isäntä astui ovesta ulos ensimmäinen pahvilaatikko sylissään, kajahti taivaalta moniääninen fanfaari, ja viisi vitivalkoista joutsenta kaarsi vuokra-asuntomme yli suoraan kohti uutta kotiamme. Isäntä ei ole järin taikauskoinen mies, mutta väkisinkin hän luki lintujen liikkeistä suotuisan merkin, kun se trumpetilla suoraan korvaan toitotettiin.  Säästimme vuokrakolmiomme muuton sokeriksi pohjalle, ja poksautimme ensin auki varastotilan, jonne olimme marinoineet kalleimmat ja tunnepitoisimmat aarteet hometalosta. 12-neliöinen varasto oli tupattu täyteen tärkeitä papereita, piirustuksia, päiväkirjoja ja teinareita, Lundian kirjahyllyjä, lipastoja, ruokapöytiä, Vespaa ja itsetehtyjä mööpeleitä, neuleita, nalleja ja vaatteita.  Päässäni alkoi kumista, kuinka hometuhossa  kaikki meni - mutta ihmeen paljon jäi! kun muuttoporukka kanteli luvuttomat låådat, hyllyt ja nyssäkät paritalomme kellariin. Seuraavalla viikolla mätin hartiavoimin verho...

Niin koitti Suuri Katselmuspäivä. Aamun avasi lvi-katselmus, johon itse en ehtinyt toimitellessani tenavia koulutielle. Kuuleman mukaan kaupungin lvi-insinööri oli keskittynyt ilmanvaihdon ja käyttöveden toimintaan ja oli toki varmistanut kaikkien vaadittujen ukaasien täyttymisen - että astianpesukoneen alla on vuotokaukalo, kauko-ohjattava hana käy, kukkuu ja sulkeutuu ja pääviemärissä on huoltoluukku - mutta oli myös paikka paikoin viivähtänyt sisustusratkaisujen äärellä ja ihaillut esmes pesuhuoneen seinälaattaa.  Jo pitkään isännän toimet työmaalla ovat tähdänneet talon käyttökuntoon saattamiseen, eli siihen, että talotekniikka toimii ja asunto on turvallinen niiltä osin, joihin me voimme vaikuttaa - putki- ja sähkötyöt kuuluvat toki ammattilaisille ja he vastaavat niistä.  Rakennuksessa on käyttöön otettaessa oltava muiden muassa osoitenumero, postilaatikko ja jäteastia, kattoturvatuotteet, hätäpoistumistiet, palovaroittimet, wc ja ruoanlaitto- sekä peseytymismahdollisuus...