Kodinpunontaa

Sauna on lempihuoneemme ja Perheonnen Edistäjä, vaikka käytämmekin sitä keskimäärin vain kerran viikosssa.  Vuosikymmen sitten yhdistimme keittokomeron ja vessan maailman parhaaksi kerrostalosaunaksi ja aloitimme perheperjantaiperinteen, johon kuuluu tuntitolkutonta, harrasta saunomista, sipsiä ja limppaa sekä saunakahvit töhnäpullalla Hauskojen kotivideoiden ja Avaran Luonnon vavisuttavien kohtaamisten äärellä.  Koska saunapäivä on viikon paras päivä, on saunankin oltava täydellinen, ja isäntä onkin visioinut sitä ties vaikka kauemmin kuin itse taloa. Alun villit unelmat - vapaamuotoinen liuskekivi ulottuisi lattiasta kattoon ja viemärin kohdalla virtaisi kivipuro erivärisestä kivimosaiikista - ovat vuosien myötä tasaantuneet hallitummiksi toteutuksiksi.  Viimeisen haaveen liuskekivikulmahyllyistä nitistin pois vasta laatoitusvaiheessa, kun aloin nillittää, että ne kaventaa kylppäriä, ja pääthän niihin aukee ja kyljet naarmuttuu kun muksut tönii toisiaan ja minä törmyi...

Kodinhoitohuoneen laatoituksen valmistuttua oli minun vuoroni loistaa - eli saumata seinät.  Isäntä riensi päivästä toiseen leipätöissä, harrastuksissa ja oman yrityksensä menoissa, joten minä lompsin illansuussa raksalle, sekoittelin yhden erän saumalaastia ja laapin sen seinään.  Aivan kolmimetriseen katonrajaan en yltänyt - eli tohtinut  - ja se jäikin isännän nakiksi. Seuranani oli usein tyttösemme, jonka joululahjanukkekodin muutimme viimein hänen Omaan Huoneeseensa. Hän viihtyy raksalla jo niin hyvin, että häntä saa taivutella hohtimilla pois.  - Lähdetään kohta. - Eikä! Sä lupasit, että ollaan täällä koko päivä! Mä en ole ehtinyt yhtään leikkiä.  - Kunpa saumaaminen loppui jo.  - Mene sitten vaikka pihatöihin.  No kun nekin on jo tehty! Olen loppukesän aikana setvinyt koko pihan tyhjäksi raksatarpeista ja -roskasta. Viimeiseksi purimme tytön kuormalavoista kyhätyn raksamajan pihan perältä, sillä uusi uljas leikkipaviljongi on noussut kuistin all...

  Alku aina hankalaa, siinä ne kirot roikaa , kuuluu vanha rakentajain sananlasku.  Isäntä on lähtökohtaisesti lempeä ja myötäsukainen mies, mutta laattahommissa (ja tapetoinnissa) hänestä kuoriutuu oikea pahakurki peeveli, joka sättii ja äheltää ärräpäitä ravakammin kuin savea seinään. Jo kohta hän kuitenkin sopeutuu kohtaloonsa ja noitumisen ohella alkaa myös laatoitus sujua. Niin kävi nytkin.  Kodinhoitohuoneen alapäässä on koko joukko jos jonkinmoista värkkiä rivissä: on termostaattia ja töpseliä, katkaisijaa, jakorasiaa ja jököttääpä nurkassa kotelointia odottamassa lattialämmityksen jakotukkikin. Laattoihin piti siis porata reikää perä perään ja vähän siihen väliinkin.  Laattareikäsahassa ei ollut sopivankokoista terää jakorasialle, ja koska yksi ainoa terä maksaa 45 euroa, päätyi isäntä ostamaan laattaporanterän ja laattaviilan, jolla voi taiteilla tasan sen kokoisia aukkoja laattaan kuin haluaa.  Ja ei kun helminauhoja poraamaan ja sitten viilailemaan!...

Löysimme jo maaliskuussa Vehoniemen Laattamyymälästä 15x15 lattialaatat ja luonteikkaan lehtimosaiikin, jonka ympärille oli somaa suunnitella vessan ja kodinhoitohuoneen laatoitusta. Nyt haimme samasta puodista puuttuvat palaset - eli 20x60 cm valkeat seinälaatat - lattialaatan ja boordin väliin, ja niin alkoi isäntä laatoittaa. Lattiaa hän on laatoittanut ennenkin, ja sehän on periaatteessa helppoa kuin hiekkakakun teko ihan jo yksinkertaisista, horisontaalisista painovoimasyistä. Jos laastin paksuus on parahultaista ja kura kammattu oikein auki, kiinnittyy laatta tonninvarmasti siihen. Niin nytkin. Koska emme halunneet lattiaan perinteistä ristikkoa, mursi isäntä 1:1 ruudukon 1:3 kohdistuksella, ja aikansa askarreltua lattia oli valmis ja nätti kuin nuoren kävyn pinta. Seinälaatoitus onkin sitten eri juttu, sillä se samainen painovoima vetää vertikaalisesti kaakeleita alaspäin. Vaan kätevä isäntä ottikin internetin näppärään käteensä ja tutustui sen tarjoamaa...