Kodinpunontaa

Kodinpunonta on ennen kaikkea herkkää etsikkoaikaa, jona tulee väkisinkin löytäneeksi itsestään uusia puolia tai ainakin tarkentaneeksi sielunsa koko kuvaa sisustusvalinnoilla.  Tammikuussa etsin vimmatusti verhotangonnuppi-identiteettiäni, ja koko kuluneen vuoden olemme satunnaisesti viivähdelleet rautakauppojen naulakkohyllylle potemaan pienoista eksistentialistista kriisiä: millainen pukuhuoneen naulakko kuvaa parhaiten sielunmaisemiamme, ja millainen tökkää kuin sormi silmään? Onko sieluni S-koukun vai mustekalan muotoinen, vai hiveleekö kiehkura, töpö tappi vai letkeä fjonga sisimpäni syvimpiä sopukoita?  Millainen minä olen, ja millaisella naulakolla haluan ilmaista rikasta hengenelämääni vilvoitellessani löylyjen välillä? Ilmentääkö naulakkovalinta sieluntilaani nyt vai sellaisena kuin haluaisin sen olevan? Kasvanko naulakkoni näköiseksi, ellen sitä vielä ole, ja haluanko ylipäänsä kasvaa sellaiseksi? Jos nyt lukitsen valintani liian leveään lonkeroon tai tökeröön tappi...

  Raksakoti on edistynyt hiirenhyppysin; vähän siellä, vähemmän täällä, ja sellaisina luppoaikoina, joita en ole tainnut aina huomatakaan.  Isäntä on vain katoillut kellariin, palannut pukuhuoneeseen, ja jokin siellä on sitten pörissyt ja paukkunut, ja valmista on tullut ennen kuin olen ehtinyt listattomuus sanoa.  Isännällä on joltinenkin pakkomielle listattomaan taloon, ja se edellytti ennakointia jo rakennusvaiheessa, kuten kattoa paneloidessa. Parhaimmillaan listaton koti on elegantti ja huoliteltu, pahimmillaan huolimaton, kas tällainen:  Silmäni sairastaa joka päivä kilvan makuuhuoneen ovettomiin, sekasortoisiin vaatekaappeihin ja listattomiin ikkunanpuitteisiin, jotka kirkuvat huomioväreillä Sitkoflex! tectis!  Enää meiltä uupuu aikaa ja rahaa korjata asiantolat (eli ostaa kaapinovet ja kilometri listaa), joten jatkan luonteeni ja kärsivällisyyteni kasvattamista.  Sillä välin isäntä paneloi pukuhuoneen ovensuun, sillä ovilista olisi ollut liian help...

Olemme töltänneet loppusuoralle ennen muuttoa, ja vauhtimme tahtoo kiihtyä kuin humppaduon tahti kahvitauon edellä Aa valon lapsi mä oon, aa villit valomme on... Sähkömies on painanut pitkää päivää ja saanut jo lempinimen Valontuoja, sillä huone kerrallaan hän on heläytellyt tiloja eloon kuin oodeja ja etydeitä.  Valon myötä keittiö sai avarat rajansa - joille koronamaskinväriset kaapinovet luovat toki oman pikantin lisänsä - ja porrasaula kasvoi korkeutta ainakin metrin, kun valon välähtävät päälle.  Kotimme Ylimpänä Valosuunnittelijana on toiminut itse isäntä, joka karvalakkikattolamppujen lisäksi ajoi määrätietoisesti läpi yltäkylläisen ledivalaistuksen joka huoneeseen.  Esimerkiksi alakerran yhtenäisessä, 38-neliöisessä tuvassa on 10 kattoon upotettua ledivalaisinta, ja niiden lisäksi vielä paikka neljälle kattohimmelille. Eikä valo siihen lopu: keittiön, pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja portaiden lisävalona toimivat tehokkaat ledinauhat, jotka luovat listan takaa ti...

Isäntä jatkoi sitkeästi sisä- ja minä ulkotöitä: katon panelointia ja halontekoa.  Isännällä oli apuna isänsä ja minulla nytky-, rouva- eli pistosaha, joka on juuri tarpeeksi turvallinen kaltaiseni huithapeltajan kurvailuun.  Polttopuumotit vajuivat pihan perältä vähä kerrallaan, ja eipä aikaakaan, kun neljästä pinosta on pystyssä enää yksi, Pis(pal)an horjuva torni, jonka sirklaukseen tarvitaan sirkkelin lisäksi joku minua kylmähermoisempi ja vakaakätisempi kaveri.  Valkea kattopaneeli kohotti portaikon ja yläaulan tunnelmaa ainakin metrillä ylöspäin, ja sama kävi yläkerran kodinhoitohuoneessa.  Sinne oli alun perin suunnitteilla laskettu katto, mutta miksi ihmeessä , kysyi isäntä ja korotti kattopaneloinnin saksiristikon tasolle. Nyt meillä on yläkerrassa komea kakkakatedraali! Ostimme valtaosan edullisesta, kakkoslaatuisesta kattopaneelista jo keväällä ja haimme täydennystä eteisen kattoon vasta nyt. Köyhän halvanostelu alkoi kostautua, kun selvisi, että aiempi pa...