Kodinpunontaa

Pariaarinen pikkupihamme on rajattu alue, ja kun sitä kotihiiren hurmoksessa aikansa työstää - kynsii, kaivaa ja peputtaa, sahaa, vatkaa ja nakertaa - niin ennen pitkää se väkisinkin valmistuu. Olemme nyt päässeet sisustamaan - tai ulkoistamaan - pihaamme!  Puntaroimme pitkään pation materiaalivalintaa: ollako se kestopuuta, liuskekiveä vai kivilaattaa vai eikö olla, ja miksi? Kestopuun hinta hipoo pilviä kuin kelopuun latva, sen työstämisessä on sakee duuni eikä se nimestään huolimatta iäti kestä.  Liuskekivi sitä vastoin olisi ikivahva ja kaunis, mutta niin ikään kallis sijoitus, eikä luonnonmuotoisena välttämättä pihaamme oikein istuisi, kun talon muotokieli muuten on nelikulmaista. Perinteinen kivilaatta olisi näistä huokein, mutta vähän ykstotinen ratkaisu, eikä betonilaattojen ruskeaan taittava väripalettikaan oikein silmäämme miellytä.  Lopulta pation materiaalivalinta ratkesi ihan itsestään. Isäntä tälläsi valuharkoista ylä- ja alapihan poikkimuuriin pitkän rappusen, jonka pin