Kodinpunontaa

Kesällä kerran löysimme hyvästä tallesta (eli laatikosta, johon on ajan oloon kerrostunut arjen arvoituksellista tauhtaa kuten Tärkeitä Papereita, muistilappuja, -lippuja ja tositteita, laskuja, lukujärjestyksiä, kortteja ja piirustuksia, nuppeja, nappeja, nippeleitä sekä erinäisiä tunnistamattomia kapineita, jotka vain odottavat arkistointia tai roskapöntöttämistä) sileän kirjekuoren ja sen sisältä hieman hyväntahtoista tupaantuliaisvaraa.  - Tässä meillä on kuulkaas listat, totesi isäntä, ja ei kun tuumasta toimeen! Tuumia tosin tarvittiin toistakymmentätuhatta, sillä pelkästään sisäovien ja ikkunoiden kehystämiseen kuluu pauttiaralla 350 metriä listaa. Maailmanpoliittisen tilanteen (ensin kulkutaudin aiheuttaman kodinkunnostusepidemian ja sitten mielivaltaisen hyökkäyssodan) tähden puun arvo on huidellut vuositolkulla lähellä kullan pörssihintaa, joten listahommat eivät ole tätä ennen tulleet kuuloonkaan.  Lisäksi minulla on entisen elämän remppa-askareista sellainen mielikuva, ett

Urbaanin raksalegendan mukaan rakentaminen loppuun muuttoon kuin peräseinään, oli talo valmis eli ei. Tai niin kävi ainakin meille. Kotona olisi kaikenlaista nikkaroitavaa ja nakerreltavaa: merkillepantavimpia niistä lienevät listat - tai niiden laaja-alainen puute - ja sisäportaat, joita poikamme lempeästi naljailee mökkiportaiksi, sillä ne ovat yhä raakavanerisessa raksa-asussaan. Mutta kun isäntä painaa kesät katoilla ja talvet lumitöissä (joita muuten piisaa vuosi vuodelta enemmän!), on aika & jaksu kotihommiin vähintäänkin kortilla.  Isännän ensimmäisen lomaviikon helteet vetivät meitäkin vastustamattomasti grillin ääreen. Pallogrillimme kupsahti viime kesänä, ja sen jälkeen grillin virkaa on pois tiehensä ajanut käytöstä hylätty viemärirengas, jonka raksakesänä rullasin pihallemme ja aivomyrskysin nuotiopaikaksi. Itse asiassa isäntä ihastui viemärirenkaan paahto-ominaisuuksiin niin, että paistattelee herkkusienet, grillijuustot ja täytetyt tomaatit mieluummin siinä kuin pallo