Kodinpunontaa

Aloimme välittömästi selvittää poikkeuslupahakemukseen tarvittavia liitteitä. Kaikki muu meillä jo olikin, piirustukset julkisivukuvineen jne., mutta 3D-leikkaus tai ilmakuvanto koko naapurustosta ja uudisrakennuksen massoittelusta siihen sovitettuna tuotti päänvaivaa. Kummallakaan vastaavista mestareistamme - nykyisellä tai entisellä, joka sentään toimii talonrakennuksen lehtorina - ei ole ohjelmaa moiseen. Niinpä isäntä sitten kaappasi kaupungin karttapalvelusta kotikatumme 3D-mallinnoksen ja rustaili siihen tunnissa havainnekuvat paritalostamme. Kaavoitusyksikön esittelijä pyysi uudisrakennuksen poikkeamislupaa varten lausunnon kaupunkikuva-arkkitehdilta, hulevesiasiantuntijalta ja maakuntamuseolta, ja saimme odottaa niitä kaksi pitkää viikkoa. Kaupunkikuva-arkkitehdilta saimme paritalohankkeellemme yksisanaisen puollon, mutta maakuntamuseo oli suunnitelmiamme vastaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät noudattele Pispalan rakentamistapaohjetta: Tontilla sijaitsevan

Poikkeuslupatyöryhmä kokoontui käsittelemään hankettamme marraskuun ensimmäisenä torstaina. Kokousta varten isäntä kiersi laput kourassa esittelemässä hankkeemme jälleen kerran naapureille ja pyytelemässä puumerkkejä. Ensimmäisellä kierroksella paperimme oli ollut väärin ja ilman tonttikarttaa asemoitu, ja olimme keränneet naapureiden suostumukset erillisiin papereihin, kun ne olisi pitänyt ryhmitellä samaan asemapiirrokseen. Nyt poikkeamiin lisättiin vielä poikkeaminen rakennuskiellosta. "Rakennuspaikan naapurikiinteistöjen haltijoita olemme saaneet tiedon tämän rakennushankkeen vireille tulosta. Meille on esitetty rakennushankkeen suunnitelmat ja poikkeukset, eikä meillä ole niistä huomautettavaa.  Poikkeukset:  - Rakennusalueen vähäinen ylittyminen sisäpihan puolella. - Räystään vähäinen ulottuminen (--)kadun jalkakäytävän puolelle. - Alueelle on langetettu rakennuskieto 25.9.2020 saakka. Rakentaminen vaatii naapurien suostumusta myös purkuluvan ja rakennusluvan

Havahdin seuraavana yönä klo 3.13 kirjoittamaan vetoomusta poikkeuslupatyöryhmälle ja yhdyskuntalautakunnalle, jotka päättävät rakennuskiellon yksittäisistä poikkeamisista. Hyvät ihmiset ja tamperelaiset,  Keväällä 2014 teimme kohtalokkaan virheen: rohkenimme pyrkiä elämässä eteenpäin. Olemme asuneet maailman parhaassa Pispalassa vuodesta 2002 ja tunteneet olomme ensi kertaa elämässä kotoiseksi. Halusimme tarjota saman onnen ja kodin kolmelle lapsellemme ja erehdyimme ostamaan talon (--)kadulta loppuelämämme kodiksi.  Kahdeksan kuukautta myöhemmin kaikki oli mennyt - koko maallinen omaisuutemme, koti ja terveys - kun talo osoittautui moniongelmaiseksi hometaloksi, jonka alempi välipohja on täynnä sädesieniä, homeita ja bakteerikasvustoja. Myyjä oli remontoinut talon väärin, istuttanut vanhan tekniikan päälle uutta ja myynyt nopeasti pilaantuvan talon meille.  Haimme kaupanpurkua palauttaaksemme lähtötilanteen, jossa kiinteistökauppaa ei olisi edes tehty. Vaikka meiltä meni

Neljä päivää talopaketin tilaamisen jälkeen hankkeemme kivijalka sortui. Etsiskelimme toiveikkaana tiistai-iltana netistä tietoa rakennuslupahakemuksen liitteistä, kun isäntä törmäsi yllättäen häkellyttävään kaupunkikarttaan: tonttimme oli listattu rakennuskieltoalueelle! Tahmela ja Ala-Pispala oli määrätty jälleen rakennuskieltoon kahdeksi vuodeksi syyskuusta 2018 alkaen! Yhtäkkiä olimme taas lähtöruudussa, ja koko puolitoistavuotinen työ - suunnitelmat, ponnistelut ja pyrkimyksemme - uhkasivat raueta tyhjiin. Epätoivo ahtautui minuun ääriä myöten kuin märkä, raskas hiekka, ja oli vaikea hengittää. - Niinpä tietenkin! Tämä olikin liian hyvää ollakseen totta! Hanke kaatuu nyt tähän. Jos meidän on aloitettava alusta ja tehtävä Pispalan rakennustapaohjeen mukainen talo, niin siitä tulee liian pieni ja kallis. Eikä me saada sille edes lainaa. Edellisen rakennuskiellon rauettua helmikuun lopussa olimme teettäneet tontilla maaperätutkimuksen ja tilanneet perustustapalausunnon, käyn

Aivan odottamatta tulevan pankkilainamme yksi olennainen tukipuu katkesi ja lainalupauksemme jäi huojumaan tyhjän päälle. Yhtä auliisti kuin isännän isä (eli appeni) oli maailmamme loppuessa pelastanut meidät tarjoamalla kotinsa evakkoasunnoksemme, oli hän nyt osoittanut kerrostalokaksionsa lainamme vakuudeksi. Apen asunto on osa isoa taloyhtiötä, johon kuuluu yksi iso kerrostalo ja kymmenkunta rivitaloa. Rivitalot ovat 1970-luvun kukkasia, ja monet senaikaiset, yleisesti käytetyt rakenteet ovat sittemmin osoittautuneet riskirakenteiksi - kuten valesokkeli, alapohjan betorilaattaan jätetyt puurakenteet ja rakennusta kohti viettävä, salaojaton pihamaa. Taloyhtiöön oli toistakymmentä vuotta sitten tehty putkiremontti, jossa rivitalojen betonilaatta oli piikattu auki, putket uusittu ja lattialaatta räpöstetty takaisin kiinni. Putkiremontin yhteydessä rivitaloihin oli asennettu koneellinen ilmanpoisto, mutta ei minkäänlaisia korvausilmaventtiilejä. Alipaineinen ilmanvaihto o

Seuraavan suloisen sunnuntain vietimme suunnitellen keittiötä, kodinhoitohuonetta ja saunaa. Ne oli luonnosvaiheessa roiskittu mitenkuten pohjapiirrokseen ja jätetty silleen, kun hankkeen etenemisestä ei ollut mitään takeita. Yhtäkkiä meillä oli viikonloppu aikaa löytää paikka kaikelle - liedelle, tiskipöydälle, astianpesukoneelle, kylmälaitteille, kiukaalle, lauteille ja suihkulle, pöntöille ja lavuaareille - ja pannaan päälle vielä hulppeasti kaappitilaa! En ollut aiemmin ottanut todesta suunnitelmia, pyöritellyt niitä vain palapelinä paperilla, mutta nyt koti alkoi luonnostua esiin yksityiskohdista. Halajimme saunaan Iki-kiuasta ja olohuoneeseen keveää kiertoilmatakkaa (kuvat valmistajan ja maahantuojan sivuilta).  Keittiössä meitä viehätti elegantti vähäeleisyys (kuva maahantuojan sivuilta) ja bongasin netistä tee-se-itse-miehen ponttilaudasta nikkaroidun kalanruotolattian . Silmäilin jo tapettitaivastakin, vaikka seinäpinnat tulevat olemaan valinnoista viimeisiä.

Perjantai 19.10.2018 mullisti maailmamme - tai niinhän me luulimme.  Isäntä oli huhtikuisena saunailtana saanut lauteilla yritysidean, jossa aurinkopaneeleja tarjottaisiin pienyrityksille ja kotitalouksille aivan uudenlaisella rahoitusmallilla. Hän oli myllyttänyt ideaa mielessään koko kesän, puntaroinut sitä joka kantilta ja etsinyt mallista porsaanreikiä – turhaan, sillä niitä ei löytynyt. Hänellä oli käsillä ja suunnitelmissa tuhannen taalan tilaisuus lyödä leiville ja pelastaa siinä sivussa pala maailmaa! Hän vakuutti kaikki, joille liikeideasta kertoi, myös yritysneuvojan ja patenttiasianajajan, ja ainoan kalikan rattaisiin heitti ajanpuute. Tässä elämäntilanteessa – viisihenkisen lapsiperheen ainoana elättäjänä ja talonrakennuttajana – hänellä ei kerta kaikkiaan olisi aikaa toteuttaa liikeideaa, jota kohti hän oli ollut koko ikänsä matkalla. Syksynkähmässä isäntä kysyi aurinkovoimasta kiinnostunutta tuttavaansa liikekumppaniksi, ja sitten alkoikin tapahtua. Muu

Äkkiä oli jo syksy. Kävimme Mammuttikodilla silittelemässä hirsiä ja haaveilemassa, mutta siihenpä se sitten jäikin. Tarjoukset olivat kirjaimellisesti kiven alla; eräs rakennusyrittäjä antoi jo heinäkuussa kellarin perustusmateriaaleille napakan hinnan ja lupasi hyvän tarjouksen myös perustustöistä, mutta sitäpä ei sitten kuulunutkaan kuukausiin. Koitti elokuu, ja syyskuu, ja lokakuu, ja meillä oli sopuhinnat vain purku-urakasta, kellarin perustusmateriaaleista ja hirsitalopaketista, mutta ei maansiirto- ja -perustustöistä eikä kellarin rakennustöistä. Pankki päivitti lainalupauksensa astetta paremmaksi, mutta silti budjetti natisi liitoksissaan ennen kuin puoliakaan tekijöistä oli löytynyt. Emme kai osanneet kysyäkään oikeista paikoista. Emme osanneet edetä, odottaa vain, ja kun pääsuunnittelijammekaan ei ehtinyt taluttaa meitä eteenpäin, koitti aika vaihtaa hänet. Jo suunnitteluvaiheessa meille nopeasti kirkastui, että talopakettikin nousee tai kaatuu onnistuneen syöt

Rakennusluvan kuulemissäännösten mukaan lupahakemuksen vireille tulosta on ilmoitettava naapureille, ja heille on varattava tilaisuus esittää huomautuksensa suunnitelmasta. Niinpä kiersimme loppukesällä laput ja hellehatut kourassa esittelemässä rakennushankettamme naapuritaloissa, joita on joka kokoon: on omakotitaloa, paritaloa, rivitaloa ja luhtitaloa. Monet naapureista tapasimme ensi kertaa, mutta sana hometuhostamme oli kiirinyt niin, että sukelsimme suoraan asiaan surkuttelujen ohi. Esittelimme paritalosuunnitelmamme, joissa uudisrakennus noudattelee pitkälti hometalon kokoa ja massoittelua myös vähäisten poikkeamien osalta. Vanhan talon tavoin myös paritalo ulottuu sisäpihan puolella hieman rakennusalueen ulkopuolelle. Ja vanhan talon tapaan myös uudisrakennuksen räystäs ulottuu kadun puolella jalkakäytävän päälle. Paritalosta tulee joka suuntaa rahtusen isompi kuin hometalosta, ja siinä missä vanha talo on puolitoistakerroksinen, on paritalo kaksikerroksinen vanhan asemaka

Heinäkuun 2018 hiiluvissa helteissä tölttäsimme asuntomessuille Porin Karjarantaan ja töllistelimme vallan erikoisia sisustusratkaisuja kuin lehmät uusia veräjiä. Aurinko räkötti kuin olisi syöksymäisillään alas maahan, helleraja oli täyttynyt jo viikkoja sitten ja ohitettukin kymmenellä asteella. Me jonotimme hikisuolattuina ja niljaisina mustien talojen mustiin keittiöihin, mustiin kylpyhuoneisiin ja mustiin saunoihin. Musta (ja tummanharmaa) tuntuu olevan uusi musta eli passeli joka paikkaan - niin julkisivun, keittiön, lattian kuin kaakelinkin väriksi tai värittömyydeksi. Minua mustuus ahdisti, ja pimeisiin pesu- ja keittiötiloihin astuessa tuntui kuin olisin ryöminyt hautaan. Mustuuden lisäksi trendeinä hehkuivat efektiseinät - rouheat, isolla lastalla vedetyt maalipinnat, kolmiulotteiset kaakelit ja kuvatapetit seinänpeittona - ja hulppeat, katetut pihat ja patiot. En jaksanut liekehtiä innosta ajatellessani pihaa olohuoneen jatkeena, sillä sieluni silmin näin jo

Intomielin ryhdyimme kesäkuun alussa kyselemään tarjouspyyntöjä hometalon purku-urakasta, maansiirrosta ja pohjatöistä, paritalon perustusten teosta ja itse hirsitalopaketista. Vastaava mestarimme koetti ehdotella muitakin rakennusmateriaaleja kuin hirttä, mutta me pidimme pölkkypäämme: hirttä sen olla pitää! Isäntä on suorittanut teknisen työn aineenopettajan opinnot, ja käsityöläisenä häntä viehättää umpipuu. Minulle taas rehti pölli on ainoa rakennusmateriaali, jonka syvimmän olemuksen juuri ja juuri ymmärrän syitä myöten - sen sijaan torttutalon seinärakenne kaikenmaailman lämmöneristeineen, höyrynsulkuineen ja vaaka-, vino- ja valekoolauksineen on yhtä esoteerista jargonia. Perinteisen puutalon seinärakenteessa on niin monta kerrosta (eli mahdollisuutta epäonnistua!), että jos yhdessä rakenteessa tehdään virhe - ja niitähän aina tehdään! - niin pahimmillaan tuo kömmähdys pilaa koko talon ja asukkaiden terveyden.   Hometalotaustallamme ja sisäilmatekijöillä oli siis rat