Maailmamme rajat eli aitaprojekti

Maailmanlopuntalossa oli kaikki homeessa tai vähintään väärin tehty, jopa kaiten aitakin, ja kymmenvuotisen vahtivuoronsa päätteeksi se alkoi jo pahasti repeillä ja repsottaa. 

Niinpä käynnistimme naapirin kanssa aitaprojektin, joka alkoi sukkelammin kuin ehdin lenkkini juosta: aamuhölkkäni aikana naapurin isäntä purki harittavan hammasrivistön paritalomme ympäriltä. 

Isäntä oli jo pitkään mittaillut Pispalan kadunvarsia sillä silmällä ja mieltynyt kapeapienaisiin aitoihin, joten sellainen piti meillekin saada. Kustannussyistä valmiit aitaelementit eivät tulleet kuuloonkaan, joten vaihtoehtoina oli rakentaa aita itse joko ns. pitkästä tai vaihtoehtoisesti pohjamaalatusta rimalaudasta.  

Hinnan kuultuamme vaitoehtoja jäi tasan yksi eli edellinen, ja erään keväisen iltapäivän isäntä sitten viettikin puukaupoilla valikoiden yksi kerrallaan 120 kappaletta täyssärmäistä, maalaamatonta rimaa. 

Naapurin isäntä ryhtyi maalarimestariksi talkoisiin, joita piisasi päivätolkulla & jalkakaupalla, rapiat viisisataa metriä! Kaksissa miehin isännät askartelivat kellarissa tunnista toiseen: yksi käytteli sutia ja toinen sirkkeliä pätkiessään aitalautaa määrämittaan. 

Luulin aidan rakenteen olevan helppo nakki: ensin lautaa ladotaan ristiin, sitten rastiin ja siinäpä ne tärkeimmät, mutta vähänpä taas tiesin! Aita vaatii tietenkin ensin aitatolpat ja tässä tapauksessa myös betonimuurin jatkamista. 

Vanhan aidan rautatolpat jäivät sentään pystyyn, joten uusia tolppi piti sorvata parrusta lopulta neljä kappaletta. 

Kun aitatassut oli istutettu ja -tolpat pystytetty, oli vaakapuiden vuoro. Talonrakennuksesta oli jäänyt nippu pohjamaalattua nurkkalautaa, joita yhteen liittämällä isäntä nikkaroi aidan vaakajuoksut. 

Toisin kuin hometalon aitakyhäelmässä, tehtiin tähän versioon myös viiste vedenohjailuun, joten sadevesi juoksee aidasta poispäin eikä keräänny mädättämään liitoskohtia. 

Sitten alkoi helppo ja hauska osuus: ohjurilankun ja sapluunan avulla isäntä ruuvaili rimoja paikalleen ja aitaa alkoi syntyä sakeanaan. 

Jälki on koreaa, korkeaa ja komeaa, suorastaan arvokasta! 

Kapeat rimat luovat sisäpihoille samaan aikaan sekä ilmavuutta että yksityisyyttä, sillä niiden läpi ei tahdo ohi talsiessa nähdä, ellei vasiten pysähdy tiirailemaan. 

Päivänä eräänä isäntä meinaa askarella meidän puolellemme vielä portinkin, mutta minä olen enemmän kuin tyytyväinen tähän, suoraan ja sävyisään rimarivistöön!