Sisustusilmestyksiä helmikuussa 2019

Helmikuussa, rakennusluvan jättämisen jälkeen rohkenimme viimein ryhtyä sunnittelemaan sisustusratkaisuja. Siihen saakka olimme puskeneet eteenpäin kuin tuulta vastaan, silmät ummessa ja hartiat puuskassa; tokko tästä mitään tulee, mutta elää pitää ja yrittää.

Isäntä piirteli yhden illan Ikean kolmiulotteisella keittiösuunnitteluohjemalla alakerran yhtenäistä keittiö-olohuone-ratkaisua, ja vasta kun näin vaaleat seinät laidasta laitaan ja lattiasta kattoon antavat ikkunat, ymmärsin viimein, mitä tästä tulee: meidän kotimme, klassisen kaunis, korkea ja avara onnensoppi! Mitä sen väliä, vaikka keittiö olisi Ikeaa, funkkista yhtä kaikki. Ne päivät, joina uneksin Ikean keittiöstä tai edes kodista jossa asua, eivät olleet etäällä vielä. Ja nyt meillä oli käsillä unelma, jota emme olleet tohtineet enää vuosiin toivoakaan; että voisimme perustaa kotimme hiljaisten hirsien alle, hengittää kuusipuun tuoksua ja metsän suloista uumenta.

Kodin sydän, takka, ilmestyi eteemme tyhjästä mutta toivottuna kuin virvatuli. Olimme unelmoineet tulisijasta aina ja harkinneet alustavasti Nordpeisin Odense-kevyttakkaa. Pari seikkaa kuitenkin arvelutti siinä: ensinnäkin se vaikutti vähän liiankin keveältä ja heppoiselta, ja toiseksi kissat eivät sopisi sen päälle paistattelemaan.

Mammuttikodin edustaja vinkkasi meille Tulikiven On-takkamalliston Lare 034-kulmatakan, jonka yksittäistä esittelykappaletta myytiin juuri silloin poistohintaan. Valkea takka oli ylväs ja ryhtevä, hiertopintainen pilari, ja mikä tärkeintä: sen päälle jää soma seitsemäs taivas hännäkkäille perheenjäsenillemme! 

Nukuimme yhden yön ostopäätöksen yli ja aamulla isäntä varasi sähköpostitse takan. Hyvä niin, sillä Tulikiven edustaja soitti iltapäivällä ja kertoi, että oli joutunut vänkäämään takan meille, sillä toinenkin edustaja oli myynyt sitä omalle asiakkaalleen. Nopein varaaja oli lopulta tarkistettu sähköpostista.

Hiihtolomalla läksimme illalliselle ihanaan Muusaan, ja meze-lankun ja heleän valkoviinin äärellä sain ilmestyksen uuden kotimme lattiasta. Se oli tuottanut meille jo pitkään päänvaivaa, sillä kelpuutamme molemmat ainoastaan Karelian Natur-loimukoivuparketin, jonka valmistus on lopetettu ja saatavuus epävarmaa. Kaikki muut parketit tai laminaatit ovat liian tummia, tammisia, puisia tai tuhruisia, etenkin kun osa seinistä tulee olemaan hirsipinnalla. Emme halua asua mökissä keskellä kaupunkia.

Muistelin mummolani helmenharmaita lautalattioita - ja siinähän se! Alakertaan vaaleanharmaa, leveä lautalattia, jonka värin voi kyllästymisen jälkeen vaihtaa, ja valkea lautakatto! Yläkerran lastenhuoneisiin voi kukin muksu valita värin itse ja minä saan makuuhuoneen lattiaan kyyhkynrintani, sen vanhan munankuorenkarvaisen turkoosin, jota olen etsinyt yli vuosikymmenen.