Hyviä uutisia helmikuussa 2019
Helmikuun ensimmäisenä päivänä kirjoittelin blogia ja päätin tarkistaa kuukkelilta Mammuttikodin oikean kirjoitusasun. Ruudulle rävähti uutinen Mammuttikodin omistajan vaihtumisesta! Vetäisin uutishutun ensin väärän kurkkuun, mutta ensishokki vaihtui nopeasti arkailevaan iloon. Pahasti pelkäämämme konkurssiuutisen sijaan tarjolla onkin uusi alku uusissa käsissä!
Mammuttikodin on ostanut pohjanmaalainen kiinteistösijoitusyritys Kiinteistö Oy Syrkoh, joka on keskittynyt hirrestä rakennettuihin hoivatilaratkaisuihin. Tummujen ja tuhareittein kanssa touhuavat Pohojammaan pojat eivät voi olla läpimätiä, päätin, ja isäntäkin taputteli käsiään. - Tämä on nyt paras vaihtoehto mitä kuvitella saattaa!
Isäntä selitti, kuinka talotehtaan toiminta olisi nyt taloudellisesti turvattu, ja että uusilla omistajilla on varmasti hyvien asiakaskokemusten nälkä. Tehdäänpäs meidän tapauksesta onnistunut referenssikohde!
- Nyt on uutisia, hyviä uutisia, huudahti Mammuttikodin kontaktimmekin, kun tapasimme hänet seuraavana päivänä Asta - rakentamisen ja asumisen -messuilla. Hän kertoi tuntevansa toisen uusista omistajista ja uskovansa, että myrskyisillä vesillä heittelehtinyt laiva saadaan nyt nopeasti reilaan.
Myös vastaava mestarimme on tehnyt yhteistyötä toisen omistajan kanssa ja kehui tätäkin toiminnan mieheksi. Mammuttikoti on siirtynyt hyviin käsiin, eikä meillä olisi ainakaan sitä huolta tulevasta; pulmapähkiöitä rakentajilla kyllä riittää ilman talotoimittajan konkurssipelkoakin.
Ujo ilo alkoi kuplia sisälläni, kun samoilimme messuhallissa. Arssinoimme paritalon tulevia rakenteita; taputtelimme puolilämmintä betoniharkkoa, josta kellari rakennetaan, kurkistimme poistoilmalämpöpumpun ovesta sisään ja pyysimme tarjouksen. Mittailimme keveän kiertoilmatakan leveyttä, korkeutta, tuulensuuntaa ja kissankantavuutta, tähyilimme konesaumattua peltikattoa ja ikkunanpuitteita, ja pääsinpä sutimaan ulkomaaliakin lautaan.
Katselin etäältä noita kahta, joista hehkuivat haaveet ja hillitty ilo kuin he olisivat nielaisseet auringon. He näyttivät meiltä, he kuulostivat meiltä, mutten vieläkään kyennyt uskomaan, että me olisimme he; että onni viimeinkin kääntyisi meidän puoleemme, asettuisi taloksi unelmaamme ja tekisi siitä totta.
Kommentit
Lähetä kommentti