Epäluulon allikossa tammikuussa 2019

Tammikuun alkupuolella odottelimme Mammuttikodilta pääpiirustuksia varsinaisen rakennusluvan hakemista varten. Vastaava mestari hahmotteli kellarin rakennepiirustuksia ja konsultoi hirsitalotoimittajaa harkkojaosta, ikkunoiden paikoista ja leveydestä.

Odotellessa saimme Suomen Erikoissaneeraus Oy:tä kelpo tarjouksen asbestipurkutöistä ja TerraWiseltä purkujätearvion ja liikenteenohjaussuunnitelman purkutöiden ajaksi. Hometalon purku-urakka alkoi olla purkissa luvanhakua varten. Jälleen kerran ehdimme ilakoita yhden illan ensimmäisen etapin häämöttämistä, kunnes jostain holahti niskaamme jäistä vettä, ja yhtäkkiä tönötimme taas nilkkoja myöten epäuskon allikossa.

Isäntä soitti vastaavalle mestarille kyselläkseen PILP- eli poistoilmalämpöpumpusta paritalon lämmitysjärjestelmänä. PILP on energiankierrätysjärjestelmä, joka hyödyntää talosta poistettavan ilman joko tuloilman tai käyttöveden lämmitykseen tai vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Viime vuosina PILP on haastanut maalämmön tehokkuuden, matalien aloituskustannusten ja asennuksen helppouden takia. Vastaavan mestarimme mukaan poistoilmalämpöpumppuja on asennettu uusiin kohteisiin jo melko paljon, eikä perästä ole kuulunut pahaa sanaa, joten se voisi olla käypä lämmitysjärjestelmä meillekin.

Sen sijaan mestari oli huolissaan talotoimittajamme kohteista, sillä viime aikoina Mammuttikodin urakat olivat seisoneet eivätkä miehet ilmaantuneet työmaille. Selitystä hän ei tiennyt, mutta työmaiden todellisuus oli kylmä(ävä) ja hiljainen.

Paniikki velloi kuin jäävedenpaisumus ylitseni ja kohmetuin tuijottamaan tyhjin silmin sisääni, koko siihen pettymysten, epätoivon ja kohtuuttomuuden suohon, jossa olimme viime vuodet sotkeneet pääsemättä mihinkään. Taasko tässä käy näin? Kaatuuko Mammuttikoti ja vetää meidän mukanaan? Onko meillä vuoden päästä tontti tyhjillään, pankilta miljoonan laina eikä toivoakaan maksaa sitä takaisin? Tai jos parhaassa tapauksessa torppa nousee, niin saammeko sutta ja sekundaa, joka kukaan ei ole takuuaikana korjaamassa? Millaisia sanktioita meille lankeaa, jos hyppäämme yhtäkkiä, pelkän kuulopuheen varassa kyydistä pois ja vaihdamme hirsitalotoimittajaa? Mutta mihin? Vastaavaa hirttä ei ole kovin monella tarjolla, eikä ainakaan siihen hintaan! Tähänkö koko unelmamme nyt raukeaa?

Pertti Perusraksajampan mieleen nämä pelot tuskin pälkähtävät - että entä jos talotoimittaja kaatuu ja rahat valuvat konkurssikaivoon?! - mutta meidän kohdallamme pahin kuviteltavissa oleva pelko oli jo kerran toteutunut ja tuhonnut kaiken. Samoin voisi aivan hyvin käydä uudelleen; lottovoittokin voi langeta samalle ihmiselle toistamiseen, miksei sitten epäonnikin?

Isäntä selvitteli Mammuttikodin taloustietoja ja näytti siltä, että hirsitalotoimittajan liikevaihto kasvaa, mutta omavaraisuus on miinuksella, eikä yrityksen talous tahdo pysyä kasvun perässä. Hän kysyi ongelmista suoraan myös myyntiedustajaltamme.

- Kyllä tässä viime vuoden lopulla on ollut vaikeuksia saada miehiä töihin. Urakoita on viivästyttänyt sekin, ettei ennen joulua voinut aloittaa sellaisia työvaiheita, jotka eivät saa jäädä kesken. Mutta nyt nämä vaikeudet pitäisi olla selätetty.

Meidän ei auttanut kuin uskoa ja toivoa parasta, taas. Tähän saakka Mammuttikoti oli toiminut tolkusti kuin tukkipölli, eikä meillä ollut halaistua valituksen sanaa, pikemminkin päinvastoin: kiitettävää oli paljon. Mutta varsinainen koitos oli kalkkiviivoilla vasta ja urakka alussa, ja moni asia voi siinä mennä mönkään ja mutteriin.

Minua huojensi ajatus, että vaikka vaihtaisimme hirsitalotoimittajaa kesken matkan, niin hometalon purkaminen ja paritalon perustukset eivät valuisi hukkaan: kellarin päälle voisi vaikka itse rakentaa pitkästä paritalon. Vastaava mestarikin lohdutti, että sitten vain vaihdetaan talotoimittajaa, mutta varoitti kuitenkin maksamasta isoja summia etukäteen. Siitä pulpahtikin uusi huoli: meidän on maksettava 10 viikkoa ennen hirsitalotoimitusta 20 % käsiraha, ja jos hirret jäävät metsään eikä kehikko nousekaan talotoimittajan konkurssin vuoksi, niin tappio rysähtää meidän harteillemme.

- Juna menee jo, koitetaan nyt vaan pysyä kyydissä, isäntä koetti lohduttaa.

Eipä meidän muukaan auttanut.