Siivetön joutsen - 8.-19.5.2019


Keskiviikkoiltana 8.5. Mammuttihirsi ilmoitti, että kohteemme rakentamisen aloitus tulee viivästymään suunnitellusta aikataulusta. Kiire perustustöiden suhteen loppui siihen.

Sen sijaan paniikki alkoi taas kalvaa rintaani kuin kivi hiidenkirnua. Isäntä oli levollisempi ja kieltäytyi hätäilemästä; hän sai vain ilmoituksen aloituksen viivästymisestä, kun taas minä sain varman tiedon, että kaikki meni, hanke kaatui ja hirret jäävät humisemaan metsään.

Seuraavalla viikolla katselin painajaista joutsenesta, joka oli lentänyt sähköjohtoon. Sen siivet olivat katkenneet ja jäljellä olivat vain veriset tyngät. Tuskainen eläin teutaroi parkkipaikalla, ihmiset velloivat marketissa ja minä yritin tavoittaa poliisia lopettamaan kituvan linturaukan - mutta turhaan: aamu koitti ennen kuin joutsen pääsi kärsimyksistään.


16.5. Mammuttihirsi ilmoitti hakeneensa vapaaehtoista yrityssaneerausta nopeutettuna menettelynä. Yrityssaneerauksen tavoitteena on yhtiön maksuvalmiuden palauttaminen ja suunnitelmallisen toiminnan jatkaminen, eli se tähtää yhtiön elinkelpoisuuden palauttamiseen.

Mammuttihirren omistaja oli vaihtunut vain kolme kuukautta aiemmin. Yhtiön taloutta oli lähdetty korjaamaan välittömästi, mutta taloustilanne oli yllättävän huono. Mammuttihirrestä vakuutettiin, että laajat, taloutta tervehdyttävät toimenpiteet turvaavat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä liiketoimintaedellytykset, hankkeiden toimitukset ja yhtiön normaalin toiminnan. Kunhan käräjäoikeus vahvistaa saneerausmenettelyn alkamisen parin viikon kuluessa, voidaan hankkeemme vaiheita sen jälkeen suunnitella eteenpäin toteutettaviksi.


Putosimme kuin kireään hirteen ja jäimme sätkimään tyhjän päälle kaulalla hengenhätä ja karvas ahdistus. Vaikka velkasaneeraus tähtää yhtiön toiminnan tervehdyttämiseen, niin konkurssin uhka on koko ajan läsnä; keskimäärin puolet yrityssaneeratuista yhtiöistä päätyy saneerausohjelman jälkeen konkurssiin tai toiminnan loppumiseen. Olemme maksaneet huhtikuussa ison ennakkomaksun hirsitoimituksesta, ja vaikka meille sopimuksen mukaan kuuluu ennakkomaksun turvaava pankkitakaus, emme olleet sitä saaneet, sillä pankki oli jo tuolloin haistanut yhtiön talousvaikeudet.


Juuri noina päivinä vietimme suhteemme merkkipäivää; 23 vuotta sitten isäntä tuli ja pelasti minut itseltäni. Pääsimme Kotiin ensin toistemme luo, sitten Pispalaan, saimme perheen, kissat ja lapset, enkä missään, en koskaan, en kenenkään muun kanssa ole yhtä onnellinen kuin täällää, tässä perheessä, tässä elämässä.

Ja taas me horjuimme kuilun laidalla. Olimme selvinneet hometalosta, koko maallisen omaisuuden ja kodin menetyksestä, käyneet läpi näännyttävät käräjät ja koonneet viimeiset sisunrippeet ja voimankipenet ja ponnistaneet uuteen alkuun - ja nyt meillä oli taas seinä edessä. Tässäkö tämä oli, tähänkö ainutkertainen yrityksemme nyt kaiken jälkeen kaatuisi? Jos menettäisimme ennakkomaksun konkurssin vuoksi emmekä saisi hirsitoimitusta tontille ja kehikkoa pystyyn, kaatuisi koko hanke. Meillä ei ole varaa menettää edes kahdeksasosaa budjetistamme, sillä rakennamme koko ajan nahoilla, suu säkkiä myöten ja vyö kireällä.


Se oli pitkä ja uneton viikonloppu. Koetimme lohduttautua ajatuksella, että menettäisimme vain rahaa, emme rakkautta tai terveyttä. Meillä on ihana, kompakti vuokrakoti Pispalassa aivan taivaan taskussa, kaikki tarpeellinen siellä, maailman paras perhe ja rakkautta yltäkyllin. Jos joudumme luopumaan paritalounelmasta, niin meille jää silti vielä paljon - tai ainakin enemmän kuin neljä vuotta sitten.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö