Maanrakennus 6.5.-15.5.2019

Maanrakennus jatkui 6.5. salaojaputkien ja -kaivojen asennuksella ja alustäytöllä, mutta jo kohta pohjatyöt tökkäsivät kuin tossu soraan.

Olimme saaneet edelliskesänä kelpo tarjouksen maanrakennustöistä (kaivuu- ja salaojatöistä, alustäytöstä ja anturan ja sokkelin kosteuseristyksestä), sillä yhdyshenkilömme oli laskenut sen talviajan hintojen mukaan, kun miehille piti saada pikku puhdetta kesäkauden työmaita odotellessa. Urakan aloitus oli kuitenkin viivästynyt kevääseen, yhdyshenkilömmekin oli komennuksella pohjoisessa, ja isolla maanrakennusfirmalla alkoi olla jo kiire oikeisiin töihin, pois ryytimaatamme kuokkimasta. Ensikertalaisina emme olleet hoksanneet, ettei alkuperäinen tarjous ollut täydellinen, vaan siitä puuttuivat radon- ja hulevesiputkistot, käyttövesi-, jätevesi-, hulevesiliittymät sekä -kaivot, piha-alueen mursketäyttö ja kaikki routaeristeet.

Maanrakennusfirma läväytti lisätöistä tarjouksen kuin iskun palleaan ja jäimme jälleen haukkomaan henkeämme ja miettimään, että mikä ihme tässä maksaa, miksi, ja kuka tekee mitäkin. Hintaa lisäsi paksulla siivulla hulevesiliittymän perustaminen ja käyttövesi- ja jätevesiliittymien yhdistäminen kaupungin verkostoon, sillä ne on tehtävä katualueella. Urakoitsija työskentelee riskillä kaupungin mailla, sillä kadun alla risteilee monessa kerroksessa johtoja, kaapeleita ja putkia, joita täytyy varoa ja väistellä, ja liittämisen jälkeen katu ja pinnoite täytyy palauttaa alkuperäiseen asuunsa. Katuluvat ja kadun sulkeminen maksavat tietysti erikseen, eikä etukäteen voi tietää, kuinka monta miestyötuntia urakkaan uppoaa.

Isäntä soitti vesilaitokselle ja pyysi tarjouksen katualueella tehtävistä uusista hulevesi-, käyttövesi- ja jätevesiliittymistä. Vesilaitoksen tarjous oli ohuempi kuin maanrakennusfirman ja otimme urakan sieltä. Jäimme viilaamaan ja höyläämään tontin sisäpuolisia lisätöitä urakoitsijan kanssa. Lentäväksi lauseeksi kehkesi urakoitsijan kevyt, retorinen kysymys kymmenien tuhansien lisälaskuun kuittaa, jos ok.

Ikinä ei ollut. Tarkennukset tarjouksen tarjoukseen viuhuivat ees taas kyllästymiseen asti, kun isäntä penäsi erittelyä joka sentin päälle kaikista töistä ja tarvikkeista. Emme olleet osanneet ennakoida kaikkia kuluja ja työvaiheita, ja olimme jo purkuvaiheessa ylittäneet asbestitöiden takia budjetin kymppitonnilla. Se loi ankaraa säätö- ja säästöpainetta.

Maanrakennusfirma on tottunut urakoimaan isojen tekijöiden kanssa eikä yksittäisten pientalorakentajien. Isojen herrojen pöydässä tuhatlappuset ovat nappikauppaa, mutta meille jokainen satanen on merkittävä summa. Kun käypään markkinahintaan lisätään vielä 24 % arvonlisävero, tuntuu laskutus tuplatulta, vaikkei sitä olisikaan. Lisäksi kiire painoi päälle sekä urakoitsijalla että meillä: heillä oli kiire kesän työmaille ja meillä hoppu saada perustukset ja kellari valmiiksi ennen kesäkuista hirsitoimitusta.

Viimein 15.5. maanrakennusurakoitsija ehdotti, että lähtisi tontilta, jättäisi tekemättä hulevesi- ja radonputkien vedon, sisätäytöt ja kosteuseristeet, mutta jättäisi veloittamatta vanhan jätevesikaivon poiston, uuden asennuksen ja tontille jo tuodun radonputkivyyhdin.

Son hänes! päätimme, ja päästimme urakoitsijan oikeisiin töihin.